Kun kolminkertainen vuoden naispelaaja, nelinkertainen Suomenmestari, ennätykselliset viisi kertaa kultaisen räpylän ja kahdesti kultaisen mailan voittanut pelaaja, entinen monivuotinen kapteeni, lopettaa uransa tähän kauteen Kirittärissä, niin se on isojen aplodien ja pystyssä taputtamisen paikka. Finaalisarjan kynnyksellä annammekin Kirittäret-legendalle puheenvuoron.
15.8.2022 KSML: ”Kirittärien Emma Körkkö vahvisti Keskisuomalaiselle, että menestyksekäs peliura loppuu tähän kauteen.”
Ensimmäistä finaaliviikonloppua odotellessa saimme Emman puhelimen päähän, kotiin kävellessä finaaleihin valmistavista harjoituksista, selkeästi innolla odottaen tulevien päivien finaalipelejä.
Moi, Emma! Pesäpalloilijan uraasi on jäljellä 9-16 päivää. Miltä se tuntuu?
– No joo.. taitaa olla. Mä en ihan päiviä ole laskenut, mutta viikoissa sen tiedostan. Aika hurjalta tuntuu. Vaikea sanoa, en ehkä ole ajatellut, että ura loppuu. Enemmän elänyt tässä hetkessä tätä pudotuspeliaikaa. Ja nauttinut siitä tosi paljon.
Kohti viimeistä taistelua. Miten iso asia sinulle on, että urasi viimeiset pelit saat pelata Suomenmestaruudesta taistellen, finaalissa?
– On kyllä. Ehkä kaikkein hienointa olisi lopettaa mestaruuteen. Ja on hienoa, että se on mahdollista. Saa loppuun asti nauttia. Ja että se panos on kaikkein isoin.
Milloin päätös uran loppumisesta lopullisesti tuli?
– Kyllä se päätös viime talvella tuli. Sitä alkukesästä käsitteli itsensä kanssa. Samaan aikaan tuntuu todella hyvältä päätökseltä, ja vaikka pesiksestä nautin ja tykkään, niin ajatus siitä, että mitä muuta voi tehdä ilman lajia. Se on mukava ajatus.
Millaisia tunteita tuo päätös sai aikaan?
– En koe, että mitään olisi muuttunut omassa tekemisessä tai tunnetilassa. Ehkä pieni ajatus ja extraboosti jos on ennen antanut 110% kentälle, niin nyt jää 120%.
Onko mitään jäänyt kaivelemaan?
– Ei ole. On tehnyt asiat niin, ettei jää mitään jossiteltavaa.
Mitä jäät varmasti kaipaamaan?
– Ensimmäisenä joukkueen kanssa yhdessä onnistumisen tunteet. Varsinkin pudotuspeleissä kun korostuu koko kauden matka, niin ne onnistumisen kokemukset on sellaisia, mitä muualta ei saa.
Hippos?
– Siellä on monen monen monta hienoa peliä ja tunnetta koettu. Se on kyllä vähän haikeaa. Enemmänkin varmaan jää kaipaamaan meidän joukkueen pukukoppia Hiltonia kuin kenttää.
Tulevaisuuden suunnitelmat?
– No ei mitään ihmeellistä, ehkä jotain lajikokeiluja olen luvannut tehdä, esim. padelia. Jotain erilaista liikkumismuotoa on luvassa.
Nähdäänkö sinut kentillä tulevaisuudessa jossain toisessa roolissa?
– En usko. Ei lähivuosina. Olen sellaista jollain ajatustasolla miettinyt, että olisi jossain vaiheessa jotain juniorijoukkuetta mukava valmentaa ja valmentaa ihan B-ikäisiin asti. Varmasti sitä tarvisee useamman vuoden happea tästä pesiksestä. Kuitenkin jos miettii esim. pelinjohtamista, niin se vie saman ajan kuin pelaaminen. Käytännössä tässä vaiheessa ihan sama, vaikka pelaisi itsekin.
Palataan ajassa hieman taaksepäin. Miten katsot tätä matkaa tähän pisteeseen asti nyt? 15 vuotta naisten Superpesistä on pitkä aika.
– On ollut todella opettavainen aika. Ei sillä, että olisin nuorena niin miettinyt, mistä musta voi tulla tai mitä voin saavuttaa tai minkälainen pelaaja musta tulee. Mutta en ikinä olisi voinut odottaa mitään tällaista. Miten paljon on pystynyt saavuttamaan ja miten kovalla tasolla on pystynyt useamman vuoden pelaamaan. Ja sitten vielä oma roolikin, koko juniorivuodet, nuoret aikuisen vuodet – että kotiuttaminen ei oo koskaan ollut oma juttu. Ja nyt sitä kaikkein mieluiten tekee. Asiat muuttuu. Jos olen nuorempana ollut tosi ujo, niin en koe että sitä olisin enää.
– Naispesiksen osalta on muutoksiakin. Ensimmäisenä tulee mieleen ulkopelikuviot, joita moni joukkue nykyisin käyttää. Se on tullut ihan viime vuosina ja yleistyy koko ajan. Ja edelleen yhä useampi naispelaaja syöksyy.
Mieluisimmat nuoruusmuistot pesäpallosta?
– Hauskaa, kun Turussa ei koskaan junioreina pärjätty ja sitten D-juniorien leirillä pelisarjassa voitettiin mestaruus kotiutuskilpailun jälkeen. Se oli ehkä ensimmäinen voitto. Olin 15-vuotias, kun Turun kanssa noustiin Superpesikseen. Ja toki ihmiset.
Huippuhetket Kirittärissä?
– Tietenkin kaikki mestaruudet. Ehkä kuitenkin miten täällä seuraan liittyy niin paljon perinteitä ja seuran kulttuuri on omanlaisensa. On niin hyviä kavereita tullut vuosien varrella eri Kirittärien joukkueista. Silloin kun tuli tänne olin joukkueen junioriosastoa. Hienojen pelaajien kanssa ole saanut pelata.
Mitä sanoisit uusiksi emmakörköiksi haluaville nuorille?
– Tylsä sanoa – kova työnteko. Vaikka toki se sitä vaatii. Toisaalta ehkä enemmän se mitä mieltä olen, että jos joku asia on mukavaa, kuten itselleni on ollut, mielelläni menen harjoituksiin ja otan sieltä kaiken irti mitä saan. Silloin usein myös kehittyy. Jos on mukavaa, hyviä asioita tapahtuu. Ehkä tietynlaisen stressin haluaisin poistaa nuorilta. Monet kovasti haluavat olla hyviä ja kovasti tehdä töitä, mutta pitää myös nauttia onnistumista. Asioilla on tapana loksahtaa kohdalleen. Ja ettei kaikkea tarvitse saada ihan heti.
Loppun vielä terveiset jyväskyläläisille katsojille?
– Kyllä kannattaa tulla. Terveiset, että nyt jos joskus kannattaa tulla.
Kiitos Emma haastattelusta – ja onnea ja menestystä sinulle ja joukkueellesi pian alkaavaan finaalisarjaan!
Emma Körkön pelaajakortti Psiksen Maailmassa: http://www.pesiksenmaailma.fi/index.php/pelaajakortit?pelaajaid=4358&view=pelaajakortti
#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #pesis100
