fbpx

Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Jutta Myllyniemeä

Fanikatsomon haastatteluvuorossa on tällä kertaa Jutta Myllyniemi.

Jutta Myllyniemen huippukauden taustalla erityisesti henkinen kasvu

Viime syksyn finaalipeleissä eräs pelaaja sai poltettua parikin kertaa Mansen etenijän kotiin upealla ja päättäväisellä liikkeellään lähes toivottoman tuntuisesta tilanteesta. Kirittärien 3-vahti syöksyi 3-luukusta tullutta lyöntiä vastaan, otti pallon räpyläänsä, kierähti heittoasentoon ja tulinen heitto poltti etenijän aivan kotipesän kynnykselle. Pelaamisessa näkyi selvästi tahto ottaa vastuu tapahtumasta itselle ja halu tehdä se voittava suoritus. Juuri tällaisista pelaajista suuri yleisö tykkää. Jutta ’Juti’ Myllyniemi teki kauden aikana useita muitakin ns. gamesavereita, oli kotiutukisissa joukkueen ehdotonta selkärankaa ja pelasi uransa toistaiseksi parhaan kauden.

Oulunsalon Vasaman kasvatti ehti piipahtaa Kirittärissä jo v. 2015, jolloin hän aloitti Superpesisuransa SM-hallipeleissä. Tuloksena oli SM-kulta. Kausi meni kuitenkin käytännössä Ykköspesiksen puolella, kunnes hän sai Nalle Viljaselta kutsun viimeiseen finaalipeliin Lapuaa vastaan Tiina Tolosen loukkaannuttua edellisessä pelissä. Kaudesta käteen jäi SM-hopeaa. Jo tuolloin moni katsoja kiinnitti pelaajaan varmasti huomiota: tuosta naisesta kasvaa vielä kova ulkopelaaja.

Tässä välissä Juti ehti pelata yhden kauden Viinijärvellä ja kolme kotikulmilla Kempeleessä, kunnes siirtyi suurten odotusten saattelemana Kirittäriin viime kaudeksi. Ja sitten saimme kaikki kauden mittaan ihailla, kuinka hän enemmän kuin lunasti suuren yleisön odotukset. Entisestä vaihtajasta leivottiin kova kotiuttaja: lyöjätilaston 7. tehoilla 1+44 ja hän löi kauden aikana enemmän juoksuja kuin aiemman uransa aikana yhteensä. Ulkopelissähän Juti loisti 0-tilanteessa siepparina ja muissa pesätilanteissa joko 2- tai 3-vahtina.

Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Puhelimeen vastaa leveällä oululaisella murteella meidän Juti. Ajatus liikkuu nopeasti ja tarkkaan punnittuja sanoja tulee hengästyttävän nopeasti ainakin näin hitaalle hämäläiselle. Kuulijalle jää aina jotenkin myönteinen kuva ihmisestä, jonka alkuperäistä murretta uusi asuinympäristö ei ole vielä päässyt muuttamaan. Ja 3 tunnin treeneistähän sitä on taas tultu. Varttitunniksi ennakoitu rupattelutuokio venyy miellyttäväksi puolen tunnin jutusteluksi pesäpallosta.

Olit jo Itä-länsi -pelaaja, kun siirryit reilu vuosi sitten Kirittäriin, mutta viime kesänä nähtiin vielä iso kehitysloikka, kun pelasit urasi parasta pesistä Miten huippupelaajaksi kasvaminen omalta osaltasi tapahtui? Minkä asioiden summa tämä oli?

– Kyse on varmaan siitä, että kiinnitettiin suorittamisessa huomiota yhä pienempiin asioihin, panostettiin tekemisen laatuun ja myös harjoitusmääriin. Olen täällä joutunut myös enemmän tekemään töitä epämukavuusalueellani kuin aiemmin, joten varmasti sekin on kehittänyt. Henkinen kasvu oli myös todella iso, olen oppinut ymmärtämään yhä paremmin peliä ja meidän pelitapaa.

Tulit viime kaudeksi uutena pelaajana joukkueeseen, joka oli menettänyt 4 huippupelaajaa. Uusista tulokkaista suuri yleisö varmasti odotti sinulta kaikkein kovinta panosta ja siihen myös vastasit. Miten itse käsittelit näitä odotuksia – odotuksia oli varmasti itselläsikin?

– Henkinen kasvu ei todellakaan tapahdu vain sormia napsauttamalla, olin kyllä itse välillä aika kovassa prässissä. Varmasti muillakin oli odotuksia minun osaltani, mutta enemmän asetin kehitysodotuksia itse itselleni. Oli kova halu näyttää itselle, että pystyn pelaamaan näinkin kovassa joukkueessa ja kantamaan vastuuni. En laittanut itselleni paineita täyttää kenenkään saappaita, vaan pyrin vain olemaan oma itseni. Kirittärissä on hyvää se, että täällä ei koskaan jätetä pelaajaa yksin, vaan tukea näissä henkisissä prosesseissa on tarjolla paljonkin. Kirittärissä on vahva kulttuuri kovaan työntekoon ja usko siihen, että se näkyy kesällä myös pelikentällä. Tämä on toiminut myös minun kohdallani. Oma itseluottamus perustuu siihen, että on treenannut paljon ja oikeita asioita.

Sisäpelissä sinusta profiloitui viime kesänä ennen kaikkea kova kotiuttaja. Aiemmin olet ollut selkeästi enemmän vaihtaja, vaikka edelliskaudella Kempeleessä tuli jo kotiutusvastuutakin, kun pelasit numerolla 4. Kuinka helppo taivaikea tämä muodonmuutos oli?

– Viime kausi oli kyllä minulle ensimmäinen todellisena kotiuttajana. Kempeleessä edellinen kausi meni pitkälti vaihtajana, vaikka hihassa nelonen olikin. Mutta tunne oli semmoinen, että ihan mukavaahan tämä kotiuttaminenkin on. Sanoinkin Nallelle, että tämä kyllä vaatii minulta henkistä kasvua, johon Nalle vastasi, että olet aivan samassa tilanteessa kuin Körkön Emma tullessaan seuraan syksyllä 2013 eli vaihtajasta tehdään uusi kotiuttaja ja hyvinhän siinä kävi. Ajatusmalleja siinä piti vähän muuttaa, mutta hyvinhän tuo kausi meni. Eikä näistä tehoista voi itselle kaikkea kunniaa ottaa, onhan meillä tosi hyvät etenijätkin.

Ainakin katsomosta päin nähtynä tuntui, että kausi oli osaltasi erittäin tasapainoinen, vahvaa suorittamista. Oliko itselläsi kertaakaan tilanteita, jolloin usko omaan tekemiseen oli koetuksella?

– Tuloksellisesti oli varmasti aika tasaista läpi kauden, mutta se mitä itse kävin läpi, ei tosiaankaan ollut tasaista. Alkukausi meni totutellessa uuteen pelityyliin ja omien juttujen tuomiseen siihen mukaan ja se meni vähän siinä hakemisessa. Aluksi tuntuikin kovalta, kun kaikkeen tekemiseen tartuttiin. Oli iso kasvun paikka oppia ottamaan palaute vastaan. Kysehän palautteessakin on vain siitä, että halutaan olla vieläkin parempia. Loppukautta kohti olin sisäistänyt tilanteen ja finaaleissa oli aivan mahtava tunne, kun pystyi aivan oikeasti nauttimaan peleistä ja silloin pystyin pelaamaan parasta pesistä ikinä. Kun kaikki puhuvat, että kyllä finaalipelien pelaaminen on ihan oma maailmansa, niin kyllähän se totta on. Niissä eletään niin siinä hetkessä, etkä voi ajatuksissasi harhautua hetkeksikään muualle.

Pelasit aktiivista roolia pesävahtina eli otit välillä aika reippaasti pesän ulkopuoleltakin palloja. Kuinka kommunikoitte kentällä kenelle se pallo kuuluu, ja miten tuota viestintää käydään?

– Jutellaan siitä mitä lyöntejä lyöjällä yleensä on käytössä, ollaan katsottu etukäteen mihin lyönnit yleensä tulevat ja sitten katsotaan josko voitaisiin tiivistää ulkokenttää johonkin suuntaan, minkälaisia liikkeitä tehdään vapailla lyönneillä. Kun lyönti lähtee, pitää olla hyvät merkkaukset, jotta vieruskaveri tietää kuka pallolle lähtee. Mitä enemmän pelataan yhdessä, sen parempi tästäkin yhteistyöstä tulee.

Joukkueeseen tuli muutoksia, kun Susanne Ojaniemi tuli etukentälle/linjaan. Tuleeko tämä vaikuttamaan omaan pelipaikkaasi sisällä tai ulkona?

– On sen verran puhuttu, että alkuun pyöritetään eri pelipaikkoja ja annetaan kaikille mahdollisuus. Meillä on useitakin eri mahdollisuuksia pyörittää eri pelipaikkoja, mutta ilmeisesti itselleni ei ainakaan ole tulossa mitään kovin radikaaleja muutoksia. Toisaalta paikka kuin paikka – kyllä tällaisessa joukkueessa on niin kovia pelaajia, ettei siellä millään pelipaikalla ole huonoja pelaajia. Talven harjoituspeleissä on ainakin tuntunut, että oli lyöntijärjestys mikä tahansa, niin aina homma pyörii vaan. Olin yhdessä harkkapelissä yhden jakson sivussa Körkön Emman kanssa ja totesimme molemmat yhteen ääneen, että on meillä kyllä kovia lyöjiä ja on meillä vain kovia pelaajia.

Tuleeko tästä joukkueelle ennakkopaineita tulevaa kautta ajatellen? Olette selkeä ennakkosuosikki sarjaan ja odotukset teidän menestykseen ovat joka puolella kovat. Miten te käsittelette nämä ennakkosuosikin paineet?

– Pesäpallo on semmoinen laji, että tässä ei voi koskaan olla täysin valmis. Emme ole miettineet kauden asetelmia, enemmänkin fokus on ollut siinä miten voimme olla vieläkin parempia ja miten vastustajien on vieläkin vaikeampi voittaa meitä. Kyllä minua stressaisi enemmän jossain Mansessa, kun pitäisi miettiä, että miten me ne Kirittäret oikein pystytään voittamaan.

Miten oma talviharjoittelusi on sujunut? Tuntuuko, että joissain asioissa on menty eteenpäin jo tässä vaiheessa kautta?

– Fysiikkapuolella ehdottomasti. Lisäksi minulla on ollut omia treenauksen painopistealueita, joita viedä eteenpäin. Olen keskittynyt esimerkiksi heiton treenaamiseen, jotta se lähtisi vähän nopeammin liikkeelle. Sisäpeleissä olen löytänyt enemmän selkeyttä omille lyöntivalikoimille omien vahvuuksieni kautta ja siinä sivussa on mietitty myös uusia lyöntivaihtoehtoja.

Alkuviikosta kuultiin Mäkiltä ja TJ:ltä kokemuksia teidän hurjasta leiriviikonlopusta Tanhuvaarassa viime viikolla. Oliko se itsellesi kuinka kova viikonloppu? Ja onko pesäpalloilijalle omasta mielestäsi mitään epämieluisia harjoituksia?

– Oli kyllä kohtuu rankka viikonloppu. Olin ollut sitä ennen kaksi viikkoa Vuokatissa vetämässä yläkoulujen pesisleiriä ja ajoin sieltä suoraan 5h Tanhuvaaraan. Kun muun elämän rasitus on jo ennen leiriviikonloppua ollut kova, niin kyllähän siitä tosi kova tuli. Kyllä tuossa sai alkuviikon ottaa ihan tosissaan huilia, että pääsi kunnolla palautumaan. Mutta tämmöistä se on – ja pitää ollakin. Jos tietäisin, että joku treeni on turhaa eikä kehitä minua mitenkään, niin totta kai se ärsyttäisi. Kovien minuuttivetojen tai 200 metristen vetäminen on kieltämättä kyllä aika raakaa.

Mitä odotuksia sinulla on ensi kauden suhteen ja jatkouraasi ajatellen?

– Koen, että olen pelaajana vielä aika kesken. Haluan ennen kaikkea nähdä sen potentiaalin mihin pelaajana pystyn ja sen eteen tehdään koko ajan töitä. Semmoista päivää ei varmaan tule, että voisin sanoa olevani valmis pesäpalloilijana. Vaikka viime kausikin oli ihan ok, niin kyllä itselle jäi tunne, etten ollut ollenkaan vielä parhaimmillani. Se, että haluaa nähdä mihin rahkeet oikeasti riittävät, motivoi jatkamaan. Haluan nähdä myös pelaamisesta nauttivan joukkueen ja mestaruutta lähdetään tietysti tavoittelemaan. Omalta osalta odotan edelleen henkistä kasvua ja persoonana kasvamista.

Mitenkäs opiskelut etenevät pesäpallon varjossa?

– Valmistuin viime kesänä liikunnanohjaajaksi ammattikorkeakoulusta. Syksyn ja talven aikana olen suorittanut opintojaksoja avoimessa yliopistossa, jotta voin hakea sitten keväällä liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Liikunnanopettajan hommat ja valmennustehtävät kiinnostavat minua tulevaisuudessa.

Lempinimikaimasi jääkiekkoilija Timo ’Juti’ Jutila hehkutti aikanaan, että ylämummo on se upein paikka, mihin maalin voi tehdä. Missä on meidän Jutin ylämummo eli mihin kentän kohtaan uppoaa se kaikkein makoisin lyönti?

– Heh-heh! Eiköhän se ole kumura keskelle taakse!

Jutilla on voimassa oleva sopimus ensi kesästä Kirittärien kanssa. Mutta eiköhän seurajohtaja Pete Kaijansinkko ole jo kiireellä värkkäämässä Jutille uutta tarjousta, josta ei voi kieltäytyä. Tämä nainen tulee olemaan vielä vuosia yksi Kirittärien luottopelaajista.


Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Jutta Myllyniemen kummiyrityksiä ovat:

#yhdessähuipulla2021 #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa #kirittarienfanikatsomo #pelaajahastattelu

Jaa sosiaalisessa mediassa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Lue Myös