Melkein maisteri Kati Tanhua oli viime kesänä Kirittärien positiivisin yllättäjä

On aina hienoa todeta jonkun pelaajan erityinen kehittyminen talvikauden aikana. Siinä on sisua vaadittu, hikeä vuodatettu ja toistoja tehty lukuisten harjoitustuntien aikana, jotta näin on päässyt käymään. Kaikki toki tässä porukassa harjoittelevat tosissaan, mutta joka kesä on aina mielenkiintoista nähdä, kuka sen kovimman kehitysloikan on talven aikana ottanut.

Ainakin tämän kirjoittajan mielestä Kirittärien viime kauden isoimmat kehitysaskeleet otti etenijäjokerimme Kati Tanhua. Jalkanopeus kasvoi, pesiltä lähdöissä oli täysin uudenlaista röyhkeyttä, kentällemenolyönnit nasevan laadukkaita ja olipahan mukaan tullut vielä nykyisin huippuetenijöiltä lähes automaattisesti vaadittava syöksyminen. Nousu vuodessa sarjan TOP3-etenijäjokeriksi on aika huikea kasvutarina.

Kehittyminen näkyi myös tilastoissa. Tehokkaampi eteneminen näkyi myös tilastoissa, kun Kati teki uuden oman kausikohtaisen ennätyksensä, vaikka pelejä pelattiin koronan vuoksi normaalia vähemmän – 32 tuotua. Erityisen mieluisaa oli nähdä Fera-lähtöisen nuoren naisen huikea kiito pudotuspeleissä. Pelaajan itsevarmuus oli noussut aivan uudelle tasolle. 

Tämän kaiken suo niin kovin mielellään juuri pelaajalle, joka edellissyksynä ei edes mahtunut Kirittärien pelaavaan kokoonpanoon välierissä ja finaaleissa, koska tuloskunto romahti merkillisesti kauden tärkeimmällä hetkellä. Viime keväänä tätä pelaajahaastattelua tehdessämme Kati oli tulta ja tappuraa ja lupasi pelata kauden loppuun uudella tasolla – ja niin totisesti tekikin. Tällaiset kasvutarinat tekevät urheilusta juuri niin hienoa seurattavaa meille penkkiurheilijoille. Ja erityisen mielelläänhän sitä toivoo menestystä juuri henkilölle, joka on lämmin kuin talvinen untuvatakki, iloinen kuin kevään ensimmäinen linnunlaulu ja ihan muutenkin vaan ihastuttava ihminen. Semmoinen on meidän Kati. Hänellä on puoli tuntia aikaa ennen kuin pitää valmistautua illan fysiikkatreeneihin ja homma hoidetaan tiiviillä tahdilla, 32 minuutissa.

Heipä hei Kati! Uutiset maailmalta ovat olleet viime päivinä äärimmäisen masentavia, mutta mitäpä Katille kuuluu näin Suomalaisen kulttuurin päivänä?

No niinpä – hei vaan sinullekin! Saatiin sitten aikataulut sopimaan! Minulla on kaikki hyvin – on töitä ja treenejä. Kouluakin on vielä vähän jäljellä eli gradu pitäisi vielä viimeistellä. Otetaan semmoinen reipas höpöttelytuokio, niin ehdin vielä illan treeneihin.

Vielä näin jälkikäteen valtavat onnittelut omasta pelistäsi viime kesänä. minusta olit pelaaja, joka kehittyi edellisestä kaudesta kaikkein eniten?

Voi kiitos! Kehitystä kyllä tapahtui omastakin mielestä, tehtiin Rantasen Vesan kanssa paljon fysiikkahommia ja Nallen kanssa viilattiin pesältä lähtöjä. Kun videoiden ja datan kautta sitten toteutusta katsottiin, niin tuntui kyllä hienolta itsellekin nähdä, että kesän aikana mentiin kyllä hyvään suuntaan. Kauden loputtua oli tietysti iso harmitus, kun ei tavoitteeseen päästy, mutta nyt on nälkää senkin edestä ja motivaatio on korkealla.

Jalkanopeus kasvoi, pesiltä lähdöt ja myös kentällemenolyönnit. Mitäpä kärmeskeittoa sitä tuli talven aikana oikein syötyä?

Syöksyminen tuli myös mukaan ja sen on nyt itse konkreettisesti nähnyt, kuinka sillä voidaan kääntää tiukat tilanteet eduksi. Se oli ilman muuta yksi iso syy tuohon kehitykseen. Olin kyllä harjoitellut jonkun verran syöksymistä ennenkin, mutta se ei jotenkin tullut luonnollisesti peliin mukaan aiemmin. Sitten vasta ymmärsin miten iso vaikutus sillä on peliin. Aiemmin harmitti joukkueen puolesta tosi paljon, kun tiukka pesäkilpa kääntyi meille tappioksi. Se jäi monesti itseä kaivelemaan, että syöksymällä olisin kyllä ehtinyt. Se oli hyvä, että meillä painotettiin jo talvella syöksymisharjoittelua, ja muutaman kerran jälkeen se alkoi tulla peleissäkin jo ihan luonnostaan.

Fysiikan puolelta olen todennut, että vuodessa on vaikea tehdä mitään isoja kehitysaskeleita. Viime kaudella tuntui, että kun oli sama fysiikkavalmentaja toista kautta peräkkäin ja mentiin samoilla ohjelmilla, niin tulosta alkoikin yhtäkkiä tulla. Minulla oli talvella jopa kolmekin juoksutreeniä viikossa eli tehtiin Vesan kanssa vähän ylimääräistäkin. Jäi tunne, että juoksijaksi kehittyy vain juoksemalla. Etenijällä ei riitä, että se 30 m menee kovaa, vaan lähtöihin kiinnitettiin tosi paljon huomiota. On ollut kiva huomata, että lähdöillä todellakin on merkitystä ja niitä kannattaa kehittää.

Entä miten tämä talviharjoittelukausi on mennyt? Mitä asioita olet erityisesti lähtenyt kehittämään?

Omaa peliroolia on korostettu ehkä vielä aiempaakin enemmän tänä talvena lajitreeneissä. Fysiikkaa (juoksu- ja voimaharjoittelu) ollaan pyritty myös tekemään enemmän lajinomaisesti. Lyöntivalikoimaa on kehitetty, jotta saataisiin enemmän variaatioita kentällemenolyönteihin. Tätä kautta kentällemenoprosentteja pitäisi saada kasvatettua. Pitäisi päästä entistä röyhkeämmin ja varmemmin kentälle.

Olet pelannut kaikki talven harjoituspelit Kirittärien ykköskärkenä? Onko tämä ennen tulevasta kesästä?

No katsotaan miten menee. Meillä on nyt niin iso harjoitusrinki, että pelaajia tullaan varmaan ainakin alkukaudesta kierrättämään paljon. Talven pelit ovat osoittaneet, että meillä on laaja ja laadukas rinki. Tykkään itse kyllä tuosta roolista ykköskärkenä, koska siinä saa aina paljon mahdollisuuksia kentälle menoon. Siinä haluaisin pelata, mutta kentällemenoprosentit pitää saada vielä vähän ylemmäksi. Varmaan sinne lähemmäs 80 se pitää saada.

Kaikki odottavat tulosta ykköskärjeltä – onko se henkisesti minkälainen haaste pelaajalle?

En usko, että se tuo ulkoapäin paineita. Turhaudun monesti, jos kentällemeno ei onnistu, sillä se on se minun perustehtäväni. Tässä on myös se taustalla, että kun on nähnyt noita meidän vaihtajien lyöntejä, niin tietää kuinka tärkeää se olisi päästä viemään eteenpäin joukkuetta kentällä. Heidän työskentelynsä on myös kiinni omasta onnistumisestani. Haluan antaa myös heille mahdollisuuden kokeilla omia uusia lyöntejään.

Kirittärillä on 3 viikikoa aikaa Halli-SM:n lopputurnaukseen Tampereella. Mitä pelillisiä asioita vielä viilaatte ennen h-hetkeä?

Siitä ei ole vielä hirveästi puhuttu. Olimme jo valmistautumassa kohtaamaan ensimmäisessä pelissä Porin, mutta liitolta tuli juuri tiedote, jonka mukaan kohtaammekin lauantain pelissä Seinäjoen Mailajussit. Meillä on tulevana viikonloppuna leiri, niin luulen että käymme siellä jo tarkemmin läpi tulevaa vastustajaa. Olemme kohdanneet heidät jo kahdesti talvella, joten tiedossa on mikä meillä heitä vastaan on sujunut ja mikä ei. Siinä päästään kuitenkin hieman jo toteuttamaan sitä kesän pelillistä ajatusta.

Ja sitten pääsette etelän leirille…

No toivottavasti se nyt onnistuu, kun tässä on pari vuotta odoteltu. Kohteenamme on tänä vuonna Barcelonan lähellä oleva harjoittelukeskus. Olisi ihanaa päästä lämpimään ja pitkälle kentälle. Toinen tärkeä juttu on päästä viettämään koko joukkueen kanssa yhteistä aikaa. Talvella kun on matkapelaajia, niin yhteiset hetket tuppaavat jäämään leiriviikonloppuihin. Tuntuu kyllä, että koronan osalta oltaisiin jo lähempänä ns. normaalia elämää. On tämä yksi talvikauden kohokohdista.

Sinulla on siis tietojärjestelmätieteen opinnot aivan loppusuoralla eli teet nyt siis opinnäytetyötä?

Juu, sen kun saa puristettua kasaan, niin sitten on kauppatieteen maisterin paperit taskussa. En uskalla luvata mitään valmistumispäivämäärää, sillä olen jo joutunut niissä vähän joustamaan. Teen gradun työnantajalleni Vitec Katrinalle eli tutkin verkko-oppimista etäkoulutuksessa. Haen koulutuskäytäntöjä, joista asiakkaat kokevat saaneensa parhaan hyödyn. Mitkä ovat ne tekijät, jotka parantavat verkosto-oppimista – voisi määritellä tutkimuksen kysymyksenasettelun.

Olen ollut firmassa useamman vuoden töissä ja on kyllä todella huippu työnantaja, sillä he ovat joustaneet paljon pesiksen takia töissäni. Kesällä olen saanut pelipäivät keskittyä pesikseen ja toisinaan olen myös päässyt tekemään kahta treeniä päivässä, joten olen kyllä tyytyväinen tilanteeseeni. On käynyt kyllä älytön tuuri, kun on tuollaisen työnantajan löytänyt.

Ella Mäkelän kanssa kun juttelin viime viikolla, niin keskustelimme minkälaista yhteydenpitoa on kesän aikana toisen pelaavan siskon kanssa. Tanhuoilla on vieläkin viheliäisempi tilanne, kun sinulla on peräti kaksi siskoa, jotka pelaavat naisten Superia?

Aika vähän tässä ehtii olla yhteydessä – jouluna ehdittiin viettää vähän aikaa yhdessä, seuraava kerta saattaa olla Juhannuksena mökillä. Aino pelaa Raumalla ja Venla Vaasassa. Vanhemmat saavat kiertää ympäri Suomen katsomassa pelejä. Toisaalta kun mökki on Virroilla, niin sieltä on helppoa lähteä mihin vaan.

Iso kiitos Kati mielenkiintoisesta haastattelusta. Toivotaan, että pääsette lähtemään kauan odotetulle etelän leirille, mutta sitä ennen saamme vielä jännittää noita Halli-SM-kisoja, Kaikkea hyvää sinulle keväälle ja ennen kaikkea tulevalle kesälle!

Kiitos sinulle! Tsemppiä sinnekin ja toivotaan, että nähdään kentän laidalla kesällä!

No ihan varmasti!

Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Kummiyritykset

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa #pesis100