fbpx

Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Siri Eskolaa

Kirittärien Fanikatsomon haastatteluvuorossa on huippukotiuttaja Siri Eskola.

Isojen pelien hervoton ja hermoton ratkaisija Siri Eskola on sydämellinen ihminen – paitsi kotipesässä

On siinä lyönnissä jotain niin järkyttävän yliluonnollista. Kyllähän niitä juoksuja monet lyövät, mutta laitapa pallo merkistä väliin, kun pitäisi ratkaista tärkeä peli. Ja tee se vielä useasti samassa pelissä. Mutta onnistuuhan se, kun kaivetaan esiin meidän Sirpa. Harva sitä uskoisi, kun kuuntelee Sirin herttaisia juttuja tai katsoo noita hennon oloisia kämmeniä, jotta mikä taito niihin kätkeytyy. Miten noin sydämellisen oloinen ihminen voi olla niin tyly ja vastustajan pelaajia noin hurjasti kurittava äkäpussi? Mutta tiedetäänhän se – syvissä vesissähän ne suurimmat kalat uivat. Määrätietoisuutta ja ärräpurraa löytyy silti treeneissäkin. Joka tapauksessa viime syksynäkin Sirpa oli taas elementissään, kun päästiin pudotuspeleihin: jokaisessa ottelusarjassa 8 lyötyä juoksua. Ratkaisupelaaja.

Ja ratkaisijahan Siri on ollut jo juniorivuosista lähtien. Lipottarien C- ja B-tytöissä kolme Suomenmestaruutta ja aina pääkotiuttajan roolissa. Silti hän on itsekin todennut, että lopulliseen osaamisen tasoon hänet on nostanut Kirittärien valmennustiimi. Pari vuotta sitten vielä hioutumattomasta timantista tunnistettiin ne oikeat ominaisuudet, joista tehdään suurpelaajia ja laitettiin nuori nainen kovaan mankeliin. Tulos näkyy livenä pesiskentillä ja dokumentoituna lajin tilastohistoriaan.

Eskolalla alkaa Superissa nyt 6. kausi ja jälki on ollut suorastaan huimaa: keskimäärin 1,7 lyötyä per peli. Mutta kun mennään pudotuspelitilastoihin, niin jälki on aivan tyrmistyttävä: lähes 4 pisteen keskiarvolla kaikki toistaiseksi pelatut playoffit. Tämä on kovin lukema, mihin yksikään nykypelaaja on pystynyt.

Siri Eskola
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Siri on maailmanluokan pelaaja, mutta luonteeltaan ihanan teeskentelemätön, kuulemma myös härkäpäinen. Kun luurin toisesta päästä kuuluu iloinen ”Moi!”, huomaa itsekin kuinka paljon sitä on kaivannut kuulla tämän pelurin ääntä pitkästä aikaa. Sirin ruoanvalmistus on alkamassa pitkän työpäivän jälkeen, mutta silti hän jaksaa paapoa pitkään tuttua toimittajaa. ”He-he-he” tulee niin ihanalla intonaatiolla vähän väliä keskusteluissa, että se tekisi mielen iloiseksi kaikille, joilla olisi muuten vähän rankempi työpäivä takana. Virtuaalinen höntsyily pesiksen äärellä venähtää lähes tunnin mittaiseksi.

Viime syksynä tuli jo toinen aikuisten kultamitali. Jos katsot näin jälkikäteen mennyttä kautta, niin minkälaisen puristuksen se mestaruus vaati?

– Joukkue muuttui tosi paljon. Vaikka se olikin näin, niin uusien pelaajien ei tarvinnut ottaa mitään edelliskauden pelaajien saappaita, vaan lähtökohtana oli kaikilla omien saappaiden kasvattaminen. Minusta Jutta Myllyniemi on tästä hyvä esimerkki. Meidän vanhempien pelaajien piti tietysti ottaa enemmän roolia siinä, miten kasvaa ja pelata joukkueessa. Muikku (Laura Toikkanen) on hyvä esimerkki siitä, miten piti kasvaa myös sisäpelissä ja hän hoiti hommansa loistavasti.

Kuinka tyytyväinen olet omaan kauteesi – menikö kaikki niin kuin olit suunnitellut?

– Kaikkien pureskelujen jälkeen olen ihan tyytyväinen kauteen, vaikka se alkuun tuntui järkyttävän huonolta. Oli omia odotuksia ja ehkä joillain muillakin. On siinä ollut hyviäkin hetkiä ja että olen pystynyt kasaamaan itseni ja olemaan se tärkeä kotiuttaja ratkaisupeleissä. Se merkitsee minulle paljon. Nallen kanssa keskusteltuani hän toi esiin sen, että minut otettiin ulkokentällä paljon aikaisempaa paremmin huomioon eli olin merkitty lyöjä. Itselleni on tärkeää, että kaudessa oli myös hyviä hetkiä ja ne tulivat juuri tärkeisiin peleihin. Loppujen lopuksi, kun pääsimme juhlimaan kauden lopuksi mestaruutta, niin olihan se kuitenkin ihan hyvä kausi.

Olet saavuttanut niitä kuitenkin jo useammankin juniorisarjoissa pelatessasi Lipottarissa. Mikä näistä junnusarjojen mestaruuksista oli se kaikkein mieluisin ja ikimuistoisin?

– Onhan noita tullut – C-tytöissä yksi. ja B-tytöissäkin kaksi. Ehkä vuoden 2013 C-tyttöjen mestaruus on se ikimuistoisin, muun muassa siksi että vastustajalla pelinjohtajana oli muuan Petri Kaijansinkko.

Olet urallasi profiloitunut isojen pelien ratkaisijapelaajaksi jo nuorella iällä. Mitä ominaisuuksia mielestäsi hyvältä kotiuttajajokerilta kaivataan.

– Hyvää henkistä kanttia. Hyviä kotiuttajiahan riittää pelata hyvää lukkaria vastaan se syöttö ja jos ulkokenttä on staattisempi, niin sitten vain toteuttaa omaa osaamista. Kyllähän se mentaalipuolelle menee. Jokainen pystyy lyömään juoksuja, mutta olla läsnä siinä tilanteessa on tärkeä. Itse en todellakaan lähde peliin sillä fiiliksellä, että nytpä ratkaisen tämän pelin. Kyllä kyse on enemmän siitä, että lyönti tulee aika lailla selkärangasta, eikä kannata lähteä liikaa miettimään asioita etukäteen. Jos lyön ekalla väliin, niin seuraava ei välttämättä ole samanmoinen.

Kerroit viime vuonna jännittäväsi aina, kun tulet lyömään. Jännittäminen kannattaa ilmeisesti ainakin sinun kohdallasi, kun tulos on mitä on?

– Heh-heh! Jännityksen koen vain positiivisena, en ole lyödessäni varmaan kertaakaan kokenut jännittäväni liikaa.

Viime kausi oli sinulle sisäpelissä hyvin samantyylinen kuin Mäkelän Ellalle eli vuorottelitte paljon keskenänne kotiuttajajokeri- ja siepparin paikalla. Jäi jotenkin semmoinen tunne, että tällä oli varmaan vaikutusta myös kotiutusvireeseen – ainakin runkosarjassa. Miten itse olet nähnyt tilanteen nyt jälkeen päin katsottuna?

– Tilanne ei ollut todellakaan itselle mitenkään paha, koska toissa kaudella saatoin olla jopa pelistä pois. En mieti kautta niinkään oman roolin muuttumisen kautta, vaan lopputulosta. Olimme jutelleet Ellan kanssa jo etukäteen, että emme lähde toisiamme vastaan pelaamaan. Se on sama kumpi siellä ulkona tai jokerina pelaa, autamme aina niissä pahimmissa tilanteissa ja kannustamme toisiamme.

Mitenkäs tuleva kausi – miltä harjoituskausi on näyttänyt?

– No totta kai kaikessa haluan edelleen kehittyä, myös ulkopelissä. Sisäpelissä en hirveästi tilastoja katso, koska kausi mennään hirveän paljon tunteen pohjalta. Jos nyt jokerina ollaan, niin se on Nallen päätös ja sillä mennään. Itselle tärkeää on aina ollut se, että hoidan sen homman mikä minulle on annettu.

Mari Mantsisen ja Ronja Salmelan kautta lukkari/lyöjä -yhteistyö on pelannut erinomaisen hyvin. Kysyn aina, että heititkö pahan hyvään onnistumiseen. Jos joskus on onnistunut pahaan syöttöön, niin siitä saa apuja myös kesälle, kun vastustajan lukkari syöttää samanmoisia. Kaikki lyönnit on periaatteessa hallussa, mutta se mitä peleissä lyödään, on aina Nallesta kiinni. Mutta kesällä tullaan ihan varmasti näkemään muutakin kuin kupperilyöntiä.

Olet ollut jo toista vuotta matkalaukkupelaajana, kun opiskelet Kuopiossa. Kuvaile vähän minkälaista tuo matkapelaajan arki on – mm. Emma Körkkö on kuvaillut sitä henkisesti ja fyysisesti varsin raskaaksi.

– Kuopiosta on ollut kuitenkin vain se parin tunnin matka Jyväskylään, mutta kyllähän se juoksu- ja punttitreenien yksin tekeminen on rassannut. Ei ole ollut sitä joukkuetta, minkä kanssa jakaa treenit.

– Toki kävin loppuvuodesta Oulussa lyömässä mm. Tilda Tuomen ja Inka Ronkaisen kanssa – oli Oulun seudun pelaajia paljon ja tukea myös Urheiluakatemian puolesta.

Olet vielä nuori pelaaja ja nyt jo pudotuspelien tehokkain pelaaja. Miten haluaisit kehittää itseäsi pelaajana?

– Itse asiassa en tiennyt, että olen pudotuspelien tehokkain lyöjä. Vaikka kuullostaisi siltä, että paljon on jo saavutettu, niin kyllä tavoitteita löytyy. Haluan pelata jossain vaiheessa myös ulkopeliä – ehkä se olisi hienoa olla joskus myös vuoden pesäpalloilija

Saimme juuri kuulla Pesäpalloliiton siirtäneen kauden alkua 3 viikolla eteenpäin. Miten koet tämän pelaajana?

– Itse asiassa en ole ehtinyt laskemaan kuinka monta päivää on kauden alkuun, koska käyn töissä ja opiskelen. Kun tässä on itse katsellut paljon viime kauden pelejä, niin enemmän tässä kiihottaa se, että kova hinku alkaa olla kentälle. Että voisko mennä jo?

Käyt työssä, opiskelet ja pelaat pesistä. Minkälainen yhtälö tämä on sinulle tänä vuonna ollut?

– Olin marras-tammikuun Oulussa Sairaala-Apteekissa harjoittelemassa ja nyt helmikuun alusta täällä Jyväskylän Uudessa Apteekissa toukokuun alkuun asti. Työharjoittelu on ollut paljon aikaisempaa rankempaa sikäli, että olen tehnyt töitä 8h päivässä. Täällä Jyväskylässä työnantaja on kyllä ollut tosi ymmärtäväinen eli välillä on oikein kysytty että jaksatko nyt vielä vai otatko vapaata. Itse olen asennoitunut näihin harjoitusjaksoihin niin, että teen sen 8h päivässä. Valmistun farmaseutiksi toukokuussa, mutta halua olisi jatkaa proviisorin opintoihin Kuopiossa. Pääsykokeet ovat kesäkuussa.

Joko savon murre alkaa tarttua?

– No eeei. Kalakukkoa en syö, eikä minusta taida saada savolaista tekemälläkään. Pelekään vieläkin polliisia.


Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Siri Eskolan kummiyrityksinä toimivat:

#yhdessähuipulla2021 #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa #kirittärienfanikatsomo #pelaajahaastattelu

Jaa sosiaalisessa mediassa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Lue Myös