Yksi hyvä ja yksi huono päivä toivat Kirittärille hallista SM-hopeaa

Kauan odotettu talvikauden huipennus Halli-SM:n merkeissä sai jo ennen ensimmäistäkään peliä hieman väljähtäneen olotilan, kun viime syksyn finalistit Pesäkarhut ja Kirittäret julkaisivat kokoonpanonsa. Hyviä paikkaajia toki kovista joukkueista aina löytyy, mutta kun avainpelipaikoilta puuttuvat ne ratkaisijapelaajat, niin epävarmuutta se varmasti tuo myös joukkueeseen. Suuren yleisön eilispäivät isot odotukset laskivat samalla maltillisemmiksi.

Kirittäret ei siis vieläkään saanut ykköskokoonpanoaan kehiin, kun joukkueelta puuttui ykköskärki (Kati Tanhua ja Ella Korpela) sekä vakiokopparipari (Korpela ja Tinja Töyrylä). Kovasta suoneniskusta huolimatta joukkue pelasi lauantaina isolla sydämellä ja taisteli lopulta itsensä finaaleihin. Finaalissa joukkueen esitys jäi kuitenkin aika vaisuksi eikä ensimmäisen hallimestaruutensa voittanutta Manse PP:tä pystytty kunnolla haastamaan.

Ilon aiheitakin toki löytyi paljon, varsinkin välieräpelistä Mailajusseja vastaan. Talven moninaisten haasteiden jälkeen hopeaan voidaan kuitenkin olla ihan tyytyväisiä ja tapa, millä finaalipaikka otettiin, oli kova osoitus joukkueen sitkeydestä. Onnea siis joukkueelle SM-hopeamitalista. Samalla ensimmäisen naisten Superin SM-mitalinsa pokkasivat Sara Kujanen, Roosa Lappalainen ja Oona Kinnunen.

Joukkue sai kuitenkin tärkeää dataa siitä missä tällä hetkellä mennään muihin nähden. Nyt on lyhyen levon aika, jonka jälkeen alkaa aina kauden alkuun asti kestävä rankka harjoittelujakso.

La 19.3 klo 17 välierä: Kirittäret – Seinäjoen Mailajussit 2-1kl (4-3, 3-4,-, 4-3)
Sara Kujasen rankat siivut veivät Kirittäret hallifinaaliin

Viime vuosina jatkuvasti eroa kärkijoukkujeisiin kiinni kuronut  Mailajussit oli Kirittärille jo tuttu vastus talven useista harjoituspeleistä. Nopea ja kovalyöntinen pohjalaisryhmä pudotti alkulohkossaan Lapuan jatkosta, kesä näyttää onko Pohjanmaan pesisvaltikka siirtynyt lopullisesti seinäjokisille.

Ottelu oli äärimmäisen tasainen, jännittävä ja hallipeliksi erittäinkin hyvätasoinen peli, jossa hallinta vaihteli useaan otteeseen. Vääntö loppuottelupaikasta kesti kolme tuntia ja ratkaisu saatiin vasta kotiutuslyöntikisan 3. vuoroparissa.

Kirittäret lähti ärhäkkäänä otteluun ja meni heti avausvuoroparissa 2-0 johtoon talvikauden ensimmäiset pelinsä pelanneiden Emma Körkön ja Laura Toikkasen lyönneillä. Mailajussit tuli vielä rinnalle Silja Syrjälän ja Aino-Kaisa Mantereen lyönneillä, mutta 3. vuoroparissa astui esiin viime syksynä Jyväskylään muuttanut nuori, vielä B-tyttöikäinen Sara Kujanen. Ensin varsilyönnillä tilanteeksi 3-2 ja heti perään täysin ottamattomalla 3-jatkeen siivulla 4.2. Mantere kavensi vielä 4-3, mutta Kirittäret kesti pohjalaqispainostuksen.

Toisen jakson alkuun nähtiin Mailajussien johtojuoksu, joka syntyi erikoisella tavalla. Mari Mantsisen syöttäessä pallo osui hänen omaan räpyläänsä juuri sen irrottua räpylästä. Sääntöjen mukaan tästä saavat kaikki kentällä olevat pelaajat yhden pesävälin vapaataipaleen, ja näin SMJ johti 0-1. Upean pelin pelanneet Eeva Mäki-Maukola ja Jutta Myllyniemi veivät heti tasoittavalla Kirittäret 2-1 johtoon, mutta sitten sattui 3-koppari Viivi Partaselle pieni nukahdus, kun Silja Syrjälä löi takaa läpi aivan takarajalle osuneella lyönnillä. Mantere lisäsi Kirittärien tuskaa lisää, kun Mailajussit karkasi jo 2-4 johtoon kahden vuoroparin jälkeen. Kujanen kavensi vielä 3. vuoroparissa, mutta tilanteista huolimatta tasoitusjuoksua ei saatu ja ratkaisua haettiin kotiutuslyöntikisasta.

Kotareissa edettiin aina 3. vuoroon, jossa Kirittärien uusi kultakimpale Sara Kujjanen päätti ratkaista ottelun. Viimeinen lyöjä ja viimeinen lyönti: hieman väärästä syötöstä lähti räjähtävä veto, joka meni takalukijan ja 3-kopparin välisestä saumasta kenttään ja Partanen sai tuulettaa kotitaipaleella voittojuoksua. Kujasen tunteikas purkaus voittojuoksun jälkeen oli varmasti myös monelle katsojalle tunteisiin menevä tilanne.

Ottelussa Kirittärien kärki toimi erittäin kovilla tehoilla. Kentälle mentiin tehokkaasti ja vaihtotilanteet onnistuivat loistavasti aina kolmoselle saakka. Kärjen turbohybridinä Susanne Ojaniemi pelasi äärettömän hienon pelin ja 2-kopparin paikalla – jota nainen ei liene koko 12-vuotisen Superpesisuransa aikana pelannut kertaakaan – hän oli itse varmuus.

Su 20.3 klo 16 Finaali: Manse PP – Kirittäret 2-0 (3-1, 3-0)
Sisäpelinsä kanssa tuskaillut Kirittäret jätettiin hopealle

Sunnuntain finaalissa Kirittäret ei saanut eilispäivän sisäpelivirettä missään vaiheessa esiin. Sisällä tehtiin liikaa omia turhia paloja eikä riveistä löytynyt tänään pelaajaa, joka oliksi ottanut joukkueensa reppuselkään. Toisaalta Manse taas pelasi erittäin hyvin. Varsinkin sen 1-kärki Henna Peltokangas – Virpi Hukka – Kirsi Ala-Lipasti oli täysin pitelemättömässä iskussa. Onnistumiset toivat koko joukkueeseen iloista ja vapautunutta ilmettä, mikä kantoi loppuun asti. Seurahistorian ensimmäinen mestaruus ja vielä kotikentällä oli varmasti mannaa tamperelaisille.

Kirittäret oli joutunut muokkaamaan jälleen eilisestä kokoonpanoaan. B-tytöistä Oona Kinnunen oli nostettu ylös Laura Toikkasen tilalle ja Kati Tanhua Roosa Lappalaisen paikalle. Jos joukkueen kärkilyönti% on 40 ja kotiutukset 1/7, niin kovin onnistuneesta pelistä ei voida puhua. Parhaiten joukkueesta onnistui Eeva Mäki-Maukola.

Mitkä ovat fiilikset, tänään kapteenina toiminut Mari Mantsinen?

No joo, junalla tulin juuri Seinäjoelle. Totta kai olisimme halunneet voittaa, mutta toisaalta kun miettii kokonaisuutena tätä meidän talvea ja hallikautta, niin eihän tämä ole ollut sellainen mitä etukäteen ajateltiin. Vastoinkäymisiä on ollut kaikenlaisia, joten siltä kantilta tähän pitää kyllä olla ihan tyytyväinen. että edettiin finaaleihin asti ja pelattiin mestaruudesta.

Tämän päivän pelissä sisäpeli ei lähtenyt oikein missään vaiheessa rullaamaan…

No ei oikein lähtenyt. Joissain vuoroissa saatiin tilannettakin, mutta ne sössittiin vähän omiin hölmöilyihin. Emme saaneet oikeastaan kertaakaan tasapainoista sisävuoroa aikaiseksi tänään. Emme vain suorittaneet riittävän laadukkaasti. Saatiin kuitenkin kaksi kovaa peliä tähän hallikauden loppuun. Se antaa meille dataa siitä missä mennään ja missä pitää vielä parantaa, jotta olemme sitten syksyllä parhaimmillamme.

Joukkue ei yllättäen ollut asettanut hallimestaruutta edes tavoitteeksi tänä vuonna, vaan tulitte ’katsomaan missä mennään muihin kärkijoukkueisiin nähden’. Missä nyt siis mennään?

No niin, eihän me olla tänä vuonna päästy pelaamaan vielä kertaakaan kokoonpanolla mitä on ajatetu, niin sen perusteella on vaikea sanoa missä joukkueena mennään. Positiivista on kuitenkin ollut se, että meillä on käynyt paljon B-tyttöjä mukana peleissä ja he ovat ottaneet oman paikkansa hyvin. Totta kai tierdostamme, että meillä on tässä vielä hommia tehtävänä, pelimme ei ole ollut vielä missään vaiheessa hallikaudella sitä mitä haluamme. 

Otteluraportin tarjoaa:

#yhdessähuipulla2021 #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa #otteluraportti #konnekuljetus uuttakohti #pesis100