Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Viivi Partasta

Ei tarvitse olla edes Kirittärien fani muistaakseen, kuinka lähtemättömän vaikutuksen pesäpallon ystäviin teki eräs Raahesta juuri kesällä Jyväskylään muuttanut nuori 16-vuotias pelaaja kauden 2020 finaalipeleissä. Jatkuvassa liikkeessä ollut pienikokoinen elohiiri oli viritetty tekemään juuri niin oikean röyhkeitä, arvaamattomia ja äkäisiä liikkeitä, joita vastustaja ei sitten vain pystynyt ennakoimaan. Pesäväleillä otettiin räväköitä lähtöjä, ja kun puolipystäri lähti kotipesästä, niin sinnehän se pätkähti 2-jatkeelle.

Nyt on reilu vuosi kulunut ja uusi kultamuna on hautunut Kirittärien pelaajakasvattamossa. Vielä ensi vuonna B-tyttöihin mahtuvaa Viivi Partasta joukkuekaverit kuvailevat aina hyväntuulisena seurakaverina. Asenne on kova ja Viivin pelinlukutaito ja rohkeus ovat säväyttäneet Hippoksen katsomoa jo pari vuotta. Hän alkaa Elsa Nymanin tavoin olla erittäin lähellä naisten Superin yhdeksikköä.

40 peliä kolmessa eri sarjassa viime kaudella urakoinut Viivi oli erityisesti B-tytöissä todellinen kommando tunkeuduttuaan vastustajan poteroihin lähes neljästi peliä kohden. Vieläkin enemmän hämmästyttävät hänen kärkilyöntinsä – 7 kärkkäriä per peli, johon ei ole naisten Superissa juurikaan tällä vuosituhannella ylletty. Kunhan tästä mennään muutama vuosi eteenpäin, niin aivan sarjan kärkipelaajiahan tässä on kasvamassa.

Junalla Kajaanin ja Jyväskylän väliä matkustava Partanen haaveilee ajokortista, mutta meidän fanien ei tarvitse haaveilla, koska tiedämme, että tällä nuorella naisella on aivan varmasti menestyksekäs ura edessään. Tuon iloisen ja taitavan pelaajan edesottamuksia pelikentillä ei voi muuta kuin ihailla. Ja näitä pelaajiahan tarvitaan. He koukuttavat katsojat Hippokselle vuosi toisensa jälkeen.

Pelasit sunnuntaina naisten Suoerin joukkueessa Lapuaa vastaan ja voitto tuli. Minkälainen peli se oli pelaajan näkökulmasta?

– Oli molemmilta hyvä peli. Meillä varsinkin ulkopeli oli hyvän näköistä. Paransimme aika paljon ihan perusjutuissa.

Kuinka hyvin olet viihtynyt Vuokatin urheiluopistolla?

– No todella hyvin. Täällä on paljon kavereita, osan olen tuntenut jo entuudestaan. Superin porukoista Saaga-Angelia Raudasoja (SMJ) valmistui justiin, mutta Pirskasen Johanna  (JoMa) jatkaa. Tarkoitus on valmistua kolmessa vuodessa eli vuoden päästä keväällä pitäisi valmistua.  Täällä aion olla loppuun asti.

Muutit jo 16-vuotiaana pois kotoa pesiksen perässä Vuokattiin. Minkälainen kehitysprosessi aikuistuminen on sinulle ollut näinä parina vuotena?

– Onhan siinä tullut lisää vastuuta monista asioista. Olen asunut kämppiksen kanssa nämä molemmat vuodet, joten ei ole tullut mitenkään yksinäinen olo. Tämä olotilan on sopinut itselle hyvin, sillä tykkään tehdä itse asioita. Ei ole joka ilta äitiä ikävä.

Mitkä tekijät vaikuttivat aikanaan siihen, että päätit lähteä Vuokattiin lukioon?

– 9-luokkalaisena olin yläkoululeirillä Vuokatissa ja innostuin paikasta. Silloin Jyväskylästä ja osallisuudesta Kirittäriin ei ollut vielä mitään tietoa. Silloin Vuokatti oli ainoa vaihtoehto, mikä minulla oli mielessä. Yo-kirjoitukset aloitan ensi syksynä. Ihan hyvin ovat opinnot edenneet.

Minkälaisia ajatuksia sinulla on kirjoituksen jälkeisestä elämästä – minkälainen opiskeluala kiinnostaa jatkossa?

– En ole päättänyt vielä mitään, mutta psykologia kiinnostaa erityisesti. Lukion jälkeen ajattelin kuitenkin pitää yhden välivuoden ja miettiä rauhassa jatkoratkaisuja opintojen suhteen.

Kuinka tämä talvikausi on sinulta kaiken kaikkkiaan sujunut?

– No ihan hyvin. On ollut aika paljon leirejä ja pelejä, jotka on minusta mennyt ihan OK. Kehityskohteita on ollut talven harjoittelussa monia. Nyt olen keskittynyt sisäpeliin ja siinä 1-tilanteen vaihtamiseen. Vanhoja lyöntejä hiotaan kohdilleen. Ihan perushommia olen tehnyt.

Minkälainen tuntuma omasta suorittamisesta sinulla on ollut treeneissä ja harjoituspeleissä?

– No välillä vähän huonommin ja välillä vähän paremmin, vähän riippuen siitä mihin paikkoihin on joutunut. Sisällä tykkään pelata sekä 0- että 1-tilannetta.

Minkälainen viime kausi oli itsellesi omasta mielestäsi?

– No ainakin oli aika tiuhaan tahtiin pelejä. B-tyttöjen kausi oli hieno, varsinkin kun miettii kuinka paljon yhdessä treenasimme. Talvella emme olleet edes asettaneet mitään tavoitteita kaudelle. Olen ihan tyytyväinen omaan kauteeni. Varsinkin kun uutena tuli tuo 1-tilanteen purku ja onnistuin siinä hyvin, niin siihen olen erityisesti tyytyväinen. Ulkona pelasin siepparina, ja etukenttä on se minulle luontevin paikka pelata. Tuntuu, että siellä suorituksiin tuli myös lisää varmuutta.

– B-tyttöjen peleihin en erityisesti panostanut, mutta eniten ne kuitenkin pyörivät päässä. Siellähän meillä enemmän olikin tavoitteita. Ykköstilanteen vaihtaja ja takatilanteessa kakkosvahtina meni suht hyvin, mutta vielä on paljon parannettavaa miten siellä pelata.

Mikä on sinulle mieleisin rooli missä haluaisit pelata sisä- ja ulkopelissä?

– Ulkopelissä etukentällä vaihtotilanteessa on itselle se luontevin paikka. Ulkona olen tykännyt tuosta uudesta vaihtohommasta eli 1-tilanteen purusta. Se tuo aivan oikeasti lisää haastetta pelaamiseen – joutuu miettimään lyöntiratkaisuja ja mikä riittää kenellekin.

Olet Elsa Nymanin kanssa aika samanlaisessa tilanteessa eli sinä olet yksi niistä pelaajista, joilta odotetaan seuraavaksi läpilyöntiä naisten Superiin Kirittärien yhdeksikköön.

– No niin, ollaan me Nallen kanssa siitä vähän juteltu, mutta olemme asettaneet tavoitteet ensisijaisesti kaudelle 2023. Mutta eihän sitä tiedä ensi kesästä – pääsisikö sitä pelaamaan naisissa myös ulkopeliä. Ensi kausi on pitkälti vielä auki. Naisten Superissa ja B-tytöissä on omat hyvät puolensa. Tuntuu kuitenkin, että B:ssä on vielä enemmän oman tasoisia pellaajia.

Mitä vaatii vielä, että sinusta tulisi aivan tykkietenijä naisten Superiin?

– Fysiikassa en varmaankaan ole vielä samalla tasolla kuin Superin huippuetenijät – siinä ainakin on vielä kova työ edessä. Pesälähdöillä on toki iso merkitys.

Miten joukkue harjoittelee pesälähtöjä?

– Otetaan vain lukkari ja ykkösvahti, siihen saattaa tulla hämyjä ja vääriä, kun koitan vaihtaa kakkoselle. Olemme käyttäneet paljon myös kelloa ja eri tapoja lähteä pesältä, jotta tiedetään minkälainen lyönti sopii kenellekin. Mattias Kitola on ollut iso apu näissä asioissa.

Kuvaile vähän itseäsi pelaajana. Itselle ja monelle muulle jäänyt varmasti mielikuva erittäin sähäkästä ja nopeat refleksit omaavasta pelaajasta, lyö hyvin ja etenee erittäin kovaa. Onko tämä mielikuva oikea?

– Aika samalla tavalla ja sitten nostaisin esiin, että opin aika nopeasti uusia asioita. Ulkopelissä on tullut lisää räpylärauhallisuutta ja muutenkin räpylän käyttöä.

Hyviltä etenijöiltä vaaditaan yleensä paitsi nopeutta, niin myös röyhkeyttä. Onko röyhkeys geneettinen juttu vai opittavissa oleva ominaisuus?

– Röyhkeys kehittyy tilannetajun kautta. Kokeilemallahan se selviää, että minkälaisella lyönnillä pystyy itse etenemään seuraavalle pesälle asti. Ja kun vastustajalla tulee harhaheittoja tai muita häpläyksiä, niin voihan sitä välillä haastaa. Uskalluksestahan siinä puhutaan. Röyhkeys on minusta opittava luonteenpiirre.

Miten vietät vapaa-aikaasi silloin kun koulu tai pesäpallo eivät ole tiellä?

– No enpä mitään erikoista, seuraan Netflixistä hömppäsarjoja, elokuvia ja pidän myös murhamysteereistä. Ja totta kai tapaan kavereita. Urheilua seuraan aika harvoin. Eikö talviolympialaiset ala nyt pian? Katselen mitä menossa sattuu olemaan, mutta ihan suuri intohimo ei ole muihin lajeihin.

Naisilla alkavat ensi viikonvaihteessa todelliset hallipelkit, kun he pelaavat Joensuussa Halli-SM:n alkuturnuksen. Olisiko kiva pelata siellä?

– No ainahan se kiinnostaa.

Kiitos paljon haastattelusta Viivi ja oikein hyvää talven jatkoa sinulle. Tsemppiä ennen kaikkea tuleviin hallipeleihin! Palataan asiaan…

– Joo – moikka!

Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Kummiyritykset

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa #pesis100