Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Roosa Lappalaista

Kirittärien siirtomarkkinoilla oli tänä syksynä hiljaista, joskin jotain tulopuolella sentään oli. Jo se, että seuraan tulee ulkopuolelta vain yksi valmis Superpesispelaaja, tekee uudesta tulokkaasta mielenkiintoisen. Mutta kuka on naisiaan tämä 22-vuotias Siilinjärven Pesiksen kasvatti? Hänen myötään joukkueen savolaisvitsit ainakin tuplaantuvat (Muikkuhan meillä jo on), mutta minkälaisen pelaajan Kirittäret sai?

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin Siilinjärven Pesiksen Roosa Lappalainen ui syvissä vesissä. Toive unelmien opiskelupaikasta oli käynyt keväällä toteen, kun Roosa pääsi Oulun yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa. Syksyllä alkaneet opinnot eivät kuitenkaan saaneet nuorta naista syttymään toivotulla tavalla, ja todellisuus iski pian rankkana tajuntaan: tämä ei ole ollenkaan minun lajini. Alakuloa ei kestänyt kuitenkaan pitkään, sillä jo seuraavana keväänä Roosa haki ja pääsi Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan liikuntabiologiaa. Ja sillä tiellä nyt ollaan – ja tästä syksystä alkaen tosiaan vieläpä Kirittärien pusero yllä.

Roosa on pelannut kaksi kautta naisten Superia SiiPen riveissä ja kunnostautunut ennen kaikkea joukkueensa kärkietenijänä. Syksyn pudotuspeleissä Roosa oli SiiPen paras etenijä, mutta se tuskin paljon lohduttaa kunnianhimoista pelaajaa, kun SiiPe lopulta tippui sarjasta. Ulkokentällä Roosan kustannuspaikkana on ollut 2-vahdin tontti. Kirittärissä on takana vajaa kuukausi sekä Amazing Keski-Suomi, jossa hän rynni Muikkuparvi-nimisessä joukkueessa lopun pikataipaleella koko kisan voittoon.

Puheluun Jyväskylän yliopistolta vastaa vaatimattoman oloinen nuori nainen. Sanat putoilevat näennäisen verkkaisesti, ikään kuin lonkalta. Siinä on jotenkin suuri paradoksi verrattuna siihen, kun miettii kuinka nopeasti pelaajan jalat tikkaavat kesällä tekonurmen pintaa. Tulee jotenkin mieleen Ella Korpela. Lappalainen ei silti olemassaoloaan anteeksi pyytele, vaan lähtee päättäväisenä hakemaan pelipaikkaa Kirittärien kivikovasta pelaavasta tusinasta.

Moi Roosa – ja tervetuloa Kirittäriin! Pitääkö edelleen paikkansa, että kun savolaisen kanssa keskustelee, niin vastuu tulkinnasta jää kuulijalle.

Kiitos! Heh, no kyllä tuo varmaan osittain paikkansa edelleen pitää…

Opiskelet nyt toista vuotta liikuntabiologiaa Jyväskylän yliopistossa – mitenkäs ovat opinnot sujuneet?

Olen viihtynyt Jyväskylässä oikein hyvin, liikuntabiologia tuntuu nyt kyllä ihan omalta alalta. Anatomiaa ja fysiologiaa on nämä pari ekaa vuotta, erikoistua voi sitten liikuntafysiologiaan, biomekaniikkaan tai valmennukseen ja testaukseen. Itse en ole vielä omaa erikoistumisalaani valinnut, mutta valmennus ja liikuntafysiologia kyllä kiinnostavat.

Millä tavalla aikanaan ajauduit pesikseen mukaan?

Taisin olla eskarikouluaikaan, kun äitini bongasi ilmoitustaululta pesiskoulumainoksen ja vei minut sinne. Viihdyin siellä tosi hyvin ja kuulemma suurin toiveeni oli silloin, että jospa pääsisin F-tyttöjenjoukkueeseen pelaamaan. Ja tällä tiellä sitä edelleen ollaan.

Kuvailetko hieman itseäsi persoonana – minkälaisen ihmisen Kirittäret sai?

Olen urheilullinen, tietyllä tapaa rauhallinen, toisaalta taas helposti innostuva. Olen tosi kunnianhimoinen, ehkä jopa vähän perfektionisti. Musiikin kuuntelu ja luonnossa liikkuminen ovat minulle tärkeitä asioita pesiksen lisäksi.

Olet edustanut koko juniorivuotesi ja varhaisen aikuisikäsi Siilinjärven Pesistä. Minkälainen prosessi siirtyminen Kirittäriin kaiken kaikkiaan oli?

Viime vuonna jo opiskelin Jyväskylässä ja kävin pesisakatemian treeneissä ja vähän tutustuin tähän meininkiin. Tykästyin tähän kunnianhimoisuuteen ja tapaan miten täällä toimitaan ja hoidetaan asioita. Kauden jälkeen otin Nalleen yhteyttä, keskustelimme asiasta ja tällaiseen ratkaisuun sitten päädyimme.

Mennyt kausi oli edelliselle joukkueellesi aika mollivoittoinen. Kerrotko hieman omia näkemyksiäsi siitä miksi kausi ei mennyt aivan putkeen.

Olihan se raskas kausi. Kausi aloitettiin pitkällä tappioputkella, niin kyllähän se söi pelaajia. Mukaan mahtui myös loukkaantumisia ja muita hämminkejä. Joukkue kuitenkin tsemppasi koko ajan hyvin, mutta ei se sitten ihan loppuun asti riittänyt.

Entä kuinka tyytyväinen olit omaan kauteesi?

En ollut ollenkaan tyytyväinen omaan peliini, ei ollut semmoinen kesä mitä odotin. En pelannut sillä tasolla, mitä olisin itseltäni vaatinut. Nyt hankitaan hyvät eväät, että ensi kausi olisi sitten parempi.

Olet nyt haistellut Kirittärien ilmapiiriä pari kuukauden ajan – minkälaisia tuntemuksia tämä uusi aika on tuonut?

No tosi hyviä – olen itse asiassa erittäin innostunut asiasta. Aina innokkaana lähtemään treeneihin ja tuntuu, että koko ajan pääsee paremmin porukkaan sisään ja näihin toimintatapoihin. Koko ajan on vain mukavampaa lähteä ja olla joukkueen kanssa. Valmennustiimi on tosi kokonaisvaltainen ja täällä yksilöidään paljon jokaisen pelaajan valmennusta. Jokaiselle tehdään henkilökohtainen suunnitelma siitä, mitä asioita lähdetään harjoittelussa kehittämään. Jokainen valmennustiimin jäsen sitten hoitaa omaa osuuttaan siinä. Luulisin, että hirveän monessa paikassa ei vielä tällä tavalla toimita.

Pelasit viime kauden SiiPessä kärkietenijänä. Minkälaisia ominaisuuksia hyvältä kärkietenijältä vaaditaan?

Ennen kaikkea röyhkeyttä kaikkiin tilanteisiin – kentälle menoihin ja etenemisiin. Ei voi jäädä liikaa miettimään tai aikailemaan. Totta kai järkevyydellä on myös merkitystä. Juoksun pitää kulkea ja kentälle pitää päästä.

Ulkokentällä olet pelannut eniten linjassa 2-vahtina. Entä tämän pelipaikan haasteet?

Viime kesänä pelasin tosiaan 2-vahtina, aiemmin olen ollut myös polttaja, mutta linjapelaaja olen joka tapauksessa. 2-vahdilta vaaditaan tiettyä rauhallisuutta ja pelinlukutaitoa. Pitää olla myös niin, ettei ylilue peliä, siitä kun lähdet liikaa sinkoilemaan, niin pallo onkin äkkiä läpi. Muistan kyllä ne viime kesän ekan pelin kunnarit, jotka Emma Körkkö löi 2-rajasta.

Minkälaisia pelaajaominaisuuksia tuot Kirittäriin ja missä näet suurimmat kehityskohteesi talven harjoittelussa?

No varmaan ainakin savolaista kieroutta, määrätietoisuutta ja kunnianhimoa. Ja intohimoa tähän lajiin. Nopeus on tärkeä, koska se kuuluu tähän omaan rooliini., erilaiset lajisuoritukset ja suoritusvarmuus ovat varmaan niitä asioita, mihin panostetaan talvella.

Kirittärissä kilpailu pelipaikoista on ensi kaudellakin erittäin kova. Minkälaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi tulevalle kaudelle?

Haluan kyllä nähdä itseni ensi kesänä Superin kokoonpanossa. Ei ole väliä onko jokerin roolia tai jotain muuta, mutta kyllä pitkän tähtäimen tavoitteena on ehdottomasti vakiinnuttaa paikka pelaavassa kokoonpanossa, myös ulkokentällä. Jos ei vielä ensi kesänä ulkokentälle, niin sitten tulevina kesinä joka tapauksessa. Ura kuitenkin jatkuu vielä useita vuosia.

Kirittärien kovasta vaatimustasosta on ollut paljon juttua aikaisemminkin. Miltä tuo suorittaminen on sinusta tuntunut?

Kyllä se pitää tällä tasolla kova ollakin ja se on myös semmoinen asia joka kehittää. Kun vaatii itseltään ja itseltä vaaditaan paljon, niin tottuu tekemään kovalla tasolla tilanteessa kuin tilanteessa. Niinhän sitä pitää kesälläkin olla.

Saako Muikku nyt kovan haastajan joukkueen hauskimpana pelaajana, kun olet itsekin savolainen?

Heh – no enpä tiedä pystyykö häntä siinä vielä haastamaan. On se niin vahva siinä roolissa. Mutta katsotaan.

Entä pesisura – mitä haluat saavuttaa Superpesispelaajan urallasi?

Joukkueena on aina toki hienoa menestyä, mutta ehkä ennen kaikkea se, että saavuttaa sen oman potentiaalinsa pesäpalloilijana. Kaikki palkinnot ovat tietysti se konkreettinen asia, mutta arvostan kaikkea joukkueen kanssa yhdessä koettuja asioita. Niitä on sitten joskus mukava muistella, kun ura joskus päättyy.

Mikä on toistaiseksi mieleenpainuvin pesismuistosi?

Kyllä se on ehdottomasti kausi 2019 ja varsinkin sen päätös. Olimme SiiPen kanssa juuri nousseet edellisenä syksynä Ykköseen ja raivasimme tiemme heti ekana vuotena Superpesikseen.

Mikä on paras kirja, minkä olet elämäsi aikana lukenut?

Kirjoja tulee nykyisin luettua tosi vähän. Viimeisin mieleenpainuvin teos on Aki Hintsan Voittamisen anatomia.

Nalle Viljasen ajatuksia Roosa Lappalaisesta

Tutustuin Roosaan lähemmin viime vuoden syksyllä, kun hän pääsi Jyväskylään opiskelemaan ja hän kävi koko talven pesisakatemian treeneissä. Näki heti, että hänellä on erittäin suuri palo ja halu kehittyä. Äärimmäisen itsekriittinen – ehkä välillä vähän liikaakin – ja fyysisesti lahjakas eli hänessä on paljon potentiaalia. Kulkee kovaa jo nyt, mutta varmasti potentiaalia juosta todella todella kovaa tulevaisuudessa. Hän oli itse meihin yhteydessä ja kysyi päästä rinkiin mukaan.

Roosa tietää, että pelipaikoista on meillä kova kilpailu, mutta peliaikaa kyllä löytyy. Jos ei Superista niin sitten ainakin Ykköspesiksestä. Ja jos ei vielä ensi kesänä, niin sitten tulevaisuudessa ainakin Superissa. Se on kova tavoite ottaa paikka mestaruutta tavoittelevasta joukkueesta. Lyöntiin haetaan aluksi lisää voimaa, etenijän kyvyt hän on osoittanut. Meitä vastaan toissa vuonna hänellä oli 6/7 ykkösvaihdot, joten kyllä hänellä taitoa on. Se vaatii vain kovaa uskoa omaan tekemiseen.

Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Roosa Lappalaisen kummiyrityksinä toimivat

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa