fbpx

Eeva Mäki-Maukola: ”Peli-ilo säilyi läpi kauden, mutta lopputulos ei ollut sitä mitä haimme”

Kirittärien Fanikatsomo haastatteli kapteenia menneestä kaudesta.

On kulunut 4 viikkoa tämän kauden finaaleista. Siitä, kun Kirittäret joutui poistumaan kuuden vuoden tauon jälkeen ensimmäistä kertaa finaalisarjasta hävinneenä joukkueena. Tunnelma Porin Erku-Areenalla oli lähes infernaalinen, kun kotijoukkue juhli sydämensä kyllyydestä kauan kaivattua kultamitalia. Samanaikaisesti Kirittäret häipyi palkintojenjaosta kallella kypärin ja epäuskoinen katse silmässä ja ontto tunne rinnassa suoraan bussiin, syömään ja kotimatkalle pimenevässä syysillassa – hopeamitalit kaulassa.

Kauden päättyessä tunneskaala on pelaajilla aina melkoinen – se tuo esiin kaiken jo edellisestä syksystä yhdessä joukkueen kanssa koetut onnistumiset ja epäonnen hetket, yhteisen hurmion ja surun. Paljon on koettu ja tehty töitä yhdessä: tässä oli sitten lopputulos ja nyt se on loppu. Se vetää mielen herkäksi, oli sitten lopputulos mikä tahansa.

Ennakkosuosikin jääminen hopealle kiinnostaa silti fanikansaa. Meistä monet nauttivat suunnattomasti kesän peleistä, huikeista yksilösuorituksista ja siitä silkasta ilosta, että sai itsekin kantaa oranssipaitaa ylpeänä koko kesän. Hopea oli isossa kuvassa kuitenkin kova suoritus seuran mitalijatkumossa: 2000-luvulla 19. kerran finaaleissa. Ajatelkaa! Käsittämättömän kova saavutus.

Eeva Mäki-Maukola
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Nyt on aikaa kuitenkin mennyt sen verran, että oli aika ottaa yhteyttä joukkueen kapteeniin, Eeva Mäki-Maukolaan. Ei niinkään surra, vaan ihan asiallisesti analysoida mennyttä kautta nyt kun tunteet on saatu jo pitkälti taustalle.

Onko kovin tunnekuohu jo haihtunut, Mäkki?

– No kyllä, ei ole itseä harmittanut enää pariin viikkoon. Aika nopeasti se harmitus kuitenkin meni ainakin itsellä ohi. Kun pelataan paras viidestä järjestelmällä ja kaveri voittaa, niin ei voi ottaa Porilta mitään pois.

Lähditte kauteen ylivoimaisena ennakkosuosikkina, kolmen mestaruuden jälkeen. Minkälaisia ajatuksia joukkueessa tuolloin oli?

– Koko talvi tehtiin hyvin töitä ja merkit olivat sellaiset, että asetettuun syksyn tavoitteeseen päästään. Kauden alkaessa näytti ihan hyvältä.

Eeva Mäki-Maukola
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Peli näytti heti harjoituspeleistä lähtien erittäin valmiilta?

– Meillä toki oli erittäin pitkä tappioton putki heti kauden alusta ja ehkä se monille näytti siltä, että peli on valmista. Mutta ei se ollut meille riittävän valmista. Alkukauden tyypillisiä virheitä tuli, vaikka homma saattoikin näyttää katsojille ihan hyvältä.

Monelle ehkä jäi sellainen kuva, että joukkue ei päässyt aivan samalle tasolle kuin viime vuoden finaalipeleissä?

– En välttämättä halua verrata viime vuoden ja tämän vuoden joukkuetta keskenään. Vuodet ovat aina vähän erilaisia. Paras meillä jäi ehkä tänä vuonna siihen Manse-välierään, mutta pelasimme myös finaaleissa minusta hyvin ekaa peliä lukuun ottamatta.

Millä tavalla ulkopuolisia paineita käsiteltiin joukkueessa, kun teiltä odotettiin kauden aikana pelkästään voittoja ja jopa kaikkia jaksovoittoja?

– Emme ajatelleet paineita niinkään ulkopuolelta, vaikka paljonhan sitä tuli esimerkiksi somen kautta. Itsellehän tätä hommaa tehdään, eikä ulkopuoliset pääse kuitenkaan tähän käsiksi. Kausi osoitti kuitenkin sen, että ennakkosuosikkina odotetaan pelaavan hyvin. Minusta pelasimme hyvin, vaikka lopputulos ei kuitenkaan ollut se mitä haimme.

Mediassa väitettiin useasta tuutista, että Kirittärien peli-ilo katkesi johonkin elokuun alussa. Mitä mieltä olet näistä kommenteista?

– No itse en ainakaan allekirjoita noita väittämiä. En usko, että kukaan on pelannut elo-syyskuun pelejä suru puserossa. Kaikkien puolesta en tietenkään pysty sanomaan, mutta itselle on vaikea uskoa että tämä olisi jäänyt peli-ilosta kiinni. Siinä mielessä oli tietysti erilainen syksy, että tappiota tuli enemmän. Näiden jälkeenhän harvemmin nähdään iloisiailmeitä.

Eeva Mäki-Maukola
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Puolivälieräsarjasta Rauman Feraa vastaan tuli puhdas 3-0 voitto, mutta ei ehkä aina niin vakuuttavan pelin jälkeen.

– Pudotuspeleissä pelataan vai n voitoisya ja vain se merkitsee. Muutkin joukkueet kompastelivat välierissä, ei ne olleet helppoja kellekään. Pudotuspelit alkoivat nopeasti ja pelitahtikin oli kova. Tärkeintä niissä olivat kuitenkin voitot.

Saitte kuitenkin hyvin aikaa valmistautua välieriin, mutta sitten tulinheti lunta tupaan kahdessa ekassa matsissa.

– En oikein muista joukkueen tuntoja, kyse oli samasta kuin vuosi sitten ekassa välierässä. Toinen peli oli sitten ihan siinä ja siinä ettemme olisi sitä voittaneet. Elimme vain siinä, että sarja ei ole poikki ennen kuin tuomari viheltää viimeisen pelin jälkeen kolme kertaa pilliin. Emmw ottaneet stressiä siitä, vaikka Manse olisi vienyt 3 voittoa siitä sarjasta. Selkä seinää vastaan pelaaminen sopi kuitenkin meille. Tuli tunne, että hei vitsi, tässä pitää tehdä ihan oikeasti hommia, jos meinataan päästä tavoitteeseen. Pienet oli marginaalit siinä sarjassa.

Myös finaalit lähtivät samalla tavalla liikkeelle eli 0-2 niskassa. Mitä siinä vaiheessa tuumattiin?

– No ihan sitä samaa kuin Manse-sarjassakin, että täältä pystytään vielä nousemaan. Pori oli voitettavissa, niin kuin 3. finaalipeli osoitti. Tiukka oli finaalisarja, mutta emme pystyneet kääntämään sitä enää meille.

Joukkueella oli loukkaantumisia aiempaa totuttua enemmän tällä kaudella. Oliko niillä minkälainen vaikutus joukkueen tekemiseen?

– Ei minun mielestäni. Alkukaudesta pelattiin kuitenkin hyvin, vaikka Muikku (Laura Toikkanen) olikin poissa kokoonpanosta. Minusta selvisimme joukkueena tilanteesta hyvin, olihan meillä kovia paikkaajia joukkueessa. Samoin voitimme syksyllä pelejä, vaikka Emma (Körkkö) ei ollutkaan mukana. Susse (Susanne Kohonen) paikkasi hyvin Emmaa ulkokentällä. Pystyttiin joukkueena suorittamaan hyvin, koko kausi, vaikka isoja pelaajia olikin välillä pois.

Kun mestaruutta ei tullut, niin jäikö jotain asioita kauden mittaan mieleen mitä oltaisiin voitu tehdä toisin?

– Aina löytyy tietysti parannettavaa, vaikka lopputulos olisi ollut parempikin. Pidämme joukkueen kanssa lähiaikoina palaveria, jossa käymme kautta vielä yksityiskohtaisemmin läpi. Pitää ottaa sieltä hyvät asiat mukaan ja parantaa niissä, missä ei niin hyvin onnistuttu. Joukkueen kanssa olemme olleet paljonkin yhteydessä oman WhatsApp-ryhmän kautta,, joten ei tässä kukaan mihinkään piiloon ole mennyt.

Nälkä on varmasti kova tulevaa kautta ajatellen koko joukkueella?

– No kyllä, kuten sanoin niin otetaan menneestä oppia. Varmasti pelaajat ja valmentajat haluavat olla parempia ensi kaudella. Tekemisen halu on varmasti kova, kun ensimmäisen kerran taas tapaamme uuden joukkueen kanssa.

Miten kuvailisit mennyttä kautta yhdellä lauseella?

– Pitkä ja hauska matka, mutta tavoitteeseen ei päästy. Siinä ei olisi ollut mitään järkeä, jos matka syksyyn olisi ollut ihan kauhea eikä olisi nauttinut siitä matkasta. Silloin mitalin värillä ei olisi ollut mitään merkitystä. Olen itse nauttinut erittäin paljon joukkueen kanssa yhdessä tekemisestä ja niin varmasti muutkin. Pelaajienkin kanssa puhuttiin, että jos jonkun kanssa hävitään tai voitetaan, niin se on fanien kanssa.

Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa

Jaa sosiaalisessa mediassa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Lue Myös