Kirittärien Fanikatsomo haastatteli tällä kertaa Siri Eskolaa

Kumuroiden kuningatar uusien haasteiden edessä – Siri Eskolalle tarjolla tälle kaudelle myös ulkopelipaikka.

Eipä kysellyt kukaan enää jälkeenpäin – niin kuin kevään 2019 ensimmäisissä peleissä – että kuka ihmeen Eskola. Kirittäriin tullessaan Siri Eskola oli saavuttanut jo useita tyttöjen Suomenmestaruuksia ja oli hurjan Lipottarien juniorijoukkueen kantavia voimia 2010-luvulla. Joukkueeseen kuuluivat mm. Emilia Linna (Pesäkarhut), Ella Korpela (Kirittäret), Eveliina Lämsä (Virkiä) ja Roosa Törmänen (Pesäkarhut). Superpesisdebyytti tapahtui 2015 Kempeleen paidassa. Kaikkea tätä eivät jyväskyläläisfanit tienneet vielä keväällä 2019, kun Siri puki ensimmäisen kerran oranssipaidan päälleen. Mutta rakastuivat korviaan myöten vain hetkeä myöhemmin.

Nuoren naisen kylmäpäistä suorittamista äimisteltiin katsomossa isoon ääneen jo ennen historian kirjoihin jääneitä sivalluksia viime syksyn finaaleissa. Se on joko ällistyttävä lahja, geenivirhe tai sitten joku ihmeellinen kantapään kautta opittu kikkakolmonen – mentalistien temppuja joka tapauksessa, joita me tavalliset pulliaiset emme voi ymmärtää. Miten se käsi ei mene kipsiin noin hirmuisen paineen alla, kun ympärillä oleva yleisö pauhaa ja kotikatsomo odottaa kämmenet kosteina sitä voittojuoksua? Ja kun sen hirmuisen painekattilan pitäisi kiehua varsinkin omien korvien välissä.

Mutta kun ei. Ei tutise käsi, eivät horju askeleet, kun Siri Eskola pudottaa kupperinsa väliin matemaattisella tarkkuudella kuin herkin tarkka-ampuja, jälleen kerran. Suorituksessa näkee todellisen huippu-urheilijan äärimmilleen viritetyn pyhän kolminaisuuden: silmän, käden ja jalan saumattoman koordinaation. Lyönti lähtee niin helpon näköisesti ja rennosti. Siinä on jotain yhtä surrealistista kuin matemaatikon lentonäytöksessä. Ja kuka voikaan ihanammin vastata jonkun urheilutoimittajan kliseiseen kysymykseen ’Miltä nyt tuntuu?’ näin hienosti: “Aah – hienoa oli!” Tämä on meidän Sirpa.

Siri Eskola antaa itsestään harvinaisen sympaattisen ja aidon mielikuvan. Hän on luonnollinen. Siinä ei ole mitään teeskentelevää feikkaustta olla joku muu kuin itsensä.,Vaan hän on ihan oikeasti tällainen: Olemus on positiivinen ja herttainen, pelitapahtumiin eläytyminen on spontaanin riehakasta, haastatteluissa mennään joskus hieman hämilleen, mutta sekin vain lisää persoonan viehättävyyttä. Mutta mailan varressa tuosta herttileidistä kuoriutuu vastustajaa kyykyttävä kylmä ja tyly kurittaja, joka nostattaa ulkokentän ja pelinjohdon niskavillat pystyyn jo ennen ensimmäistäkään kutia. Kyse ei kuitenkaan ole ilkeydestä, vaan urheilun darwinistisesta opista: syö tai tule syödyksi. Tämäkin on meidän Sirpa.

Suitsutusta tulee myös omilta kanssapelaajilta. Siriä pidetään kylmäpäisenä ratkaisijana ja taitavana sisäpelaajana, mutta samalla myös iloisena persoonana, jonka nauru tavoittaa varmaan kaikki paikalla olevat. Hän on perinyt myös Upin manttelin muista huolehtivana hanhiemona, joka on aina viimeksi katsomassa ettei kukaan unohda mitään pelireissuilla.

Oli siinä 21-vuotiaalla mailataiturilla paljon sulattelemista viime kauden jälkeen. Aikuisten 1. Suomenmestaruus, Vuoden sisäpelaaja (Kultainen Maila-palkinto), Pudotuspelien arvokkain pelaaja ja Vuoden jokeripelaaja. Jos joku pitää nostaa esiin, niin tämä lehmänhermoinen nuorukainen oli tärkein yksittäinen pelaaja Kirittärien viime vuoden finaalipeleissä. 37 lyötyä juoksua 10 jatkosarjan ottelussa on aivan hervoton suoritus.

Tuleva farmaseutti on nyt uusien haasteiden edessä, kun tarjolla on ollut myös ulkopelipaikka etukentällä Laura Toikkasen aisaparina. Kiiminkiläislähtöisen Eskolan pelipaikkaa ei toki vielä ole naulattu Hiltonin seinään, mutta naisen osaaminen antaa pelinjohdolle enemmän vaihtoehtoja peluutukseen. Sieppari tai jokeri – molempi parempi. Etukentän lukko on edelleen Muikku Toikkanen, mutta Sirin ohella palloa pelkäämättömien paikkaa ovat pelanneet myös Jutta Myllyniemi ja Ella Mäkelä. Kokeiluja on siis tehty, tulevaisuus näyttää mikä etukentän lopullinen koostumus on. Siri Eskola on siihen vahva kandidaatti.

Fanikatsomo tavoitti Siri Eskolan muutama päivä sen jälkeen, kun hän oli tehnyt iloksemme ensi vuotta koskevan jatkosopimuksen Kirittärien kanssa.

Kerropa nyt meille kaikille mitä käy lautasen äärellä mielessä, kun on se paine niskassa, että nyt on pakko lyödä se voittojuoksu?

– Ei oikeastaan mitään erikoista. Keskityn lyöntiin samalla tavalla kuin harkoissa. Mietin miten tietty lyönti on onnistunut treeneissä ja sitten koitan toteuttaa sen samalla tavalla. Ei siinä sen kummempaa ehdi miettimään.

Viime syksyn finaalit olivat osaltasi niin jäätävän kylmähermoista suorittamista, että ne jäivät varmasti monien fanien mieleen pitkäksi aikaa. Jännitätkö koskaan?

– Aina. Mutta yleensä unohdan jännityksen pelin ensimmäisen suorituksen jälkeen.

Viime syksy toi sinulle paljon kultaa ja kunniaa. Mitä vielä haluat saavuttaa urallasi?

– Ainakin lisää Suomen mestaruuksia. Pitkän tähtäimen tavoitteena voisi olla vaikkapa Vuoden pelaaja -titteli. Lyöntimäärien osalta tavoitteita on vaikea asettaa – lyöjäjokereille tulee niin paljon enemmän paikkoja pinnojen tekemiselle kuin numeroilla pelaaville.

Kirittärien valmennusta on kehuttu vuosikaudet kyvystä kehittää jatkuvasti uusia superpelaajia naispesikseen. Mitä mieltä olet tästä ja miten olet mielestäsi kehittynyt Kirittärien paidassa?

– Enkös minäkin ole melkoinen malliesimerkki tästä? Viime vuonna taisin melkein kolminkertaistaa lyötyjen juoksujen määräni. Kirittärissä kuitenkin panostetaan valmennukseen ja tänäkin vuonna valmennustiimissä on laajalla rintamalla osaamista. Mutta loppujen lopuksi Kirittäriin tulee pelaajia, jotka haluavat kehittyä.

Tänä vuonna sinut on nostettu ulkopelaajaksi ja vieläpä vaativalle siepparin paikalle. Minkälaisia haasteita uuden ulkopelipaikan löytyminen on tuonut?

– Ei siepparin tontti nyt aivan uusi paikka ole. Lipottarissa pelasin kyseistä ulkopelipaikkaa. Kuitenkin joka joukkueella on oma tapa pelata ulkopeliä. Suurin haaste on ollut sisäpelin puolella kun yhdeksikössä pelatessa tilanteet vaihtelevat enemmän kuin jokerina. Jokerina pääsee keskittymään täysin sisäpeliin ja siihen omaan tilanteeseen.

Jos saisit valita, pelaisitko mieluummin jokerina vai ulkokentällä? Mikä näissä pelipaikoissa kiehtoo?

– On hankala valita, koska molemmissa rooleissa on omat hyvät puolet ja omat haasteet. Ulkopelissä saat olla koko ajan pelissä mukana, mutta jokerina pääset aina ns. katettuun pöytään ja purkamaan sitä mieluisinta tilannetta.

Mitä tavoitteita oman pelin kehittämiseksi olet asettanut tälle vuodelle?

– Olkoon ne mun ja pelinjohdon välisiä.

Opiskelet farmaseutiksi. Mikä tässä urassa kiehtoo sinua ja missä vaiheessa opintosi ovat?

– Olen aina tykännyt matikasta, kemiasta ja biologiasta. Farmasiassa on ollut mahdollista syventää kemian ja biologian tietoja. Farmaseutin opinnot alkavat olla loppusuoralla.

Millä sanoilla määrittelet oman persoonasi?

– Iloinen, menevä, ihmisten kanssa toimeen tuleva, innostuessani kovaääninen, tunteellinen.

Haastattelu on julkaistu alun perin Kirittärien Fanikatsomossa Facebookissa.

Sirin tilastot: http://www.pesiksenmaailma.fi/index.php/pelaajakortit?pelaajaid=7587&view=pelaajakortti

#yhdessähuipulla2020 #pesis #fanikatsomo

Jaa sosiaalisessa mediassa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Lue Myös

Otteluennakko su 09.08. Kirittäret – Tampere klo 17

Kirittärien otteluruuhka jatkuu yhden välipäivän jälkeen taas Hippoksella su 09.08. klo 17 Manse PP vastaan. Katso Harvian otteluennakosta Jutta Myllyniemen mietteet tulevaan peliin. Myös superpesis.fi huomioi sunnuntain huippupelin uutisessaan https://www.superpesis.fi/uutiset/kirittaret-on-kaivannut-kovia-peleja-ja-nyt-se-niita-saa-manse-pp-hippoksella-ja-ruudussa-sunnuntaina/

Lue lisää »