fbpx

Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Sara Kujasta

Kirittärien Fanikatsomon pelaajahaastattelusarjassa vuorossa on uusi nuori tulokas Sara Kujanen.

Karjalasta kajahtaa! Sara Kujanen tuo Kirittäriin lisää nuorta lyöntivoimaa

Onhan näitä – Tiina TolonenAino-Kaisa MantereIina ValkeejärviSaana SuménEmma SallinenSiri Eskola ja monet muut, mukaan lukien tietysti joukkueen tämän hetken kovat tykittäjät. Kirittäret on aina ollut kovien kotiuttajien joukkue, ja viimeisten 10 vuoden ajalta monet varmasti muistavat ainakin nämä nimet. Kaikki lämminverisiä kotiuttajia ja kovia ratkaisijoita tiukoissa paikoissa. Tähän jatkumoon saadaan lähitulevaisuudessa mitä ilmeisemmin yksi kovakätinen kotiuttaja lisää, kunhan Sara Kujanen päästetään lopullisesti irti.

Alkukesästä Kujasen lupaava kasvutarina sai kuitenkin synkän käänteen. Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta Sara sai heti kauden alkumetreillä koronatartunnan. Kaikeksi onneksi hän selvisi kohtuullisen pienillä seuraamuksilla, mutta tauti vei yllättävän pitkäksi aikaa yleiskunnon todella alhaalle. Tätä taustaa vasten Saran tehoilu kesän peleissä oli suorastaan mykistyttävää. Ykkösessä (Puijon Pesis) ja nuorten Superissa (Joensuun Maila) 22 ottelua, joissa pääsääntöisesti numerolla 4 lyönyt Kujanen mellasti hurjat lukemat: 3+33 lyötyä ja 20 tuotua on kova saldo – 2,5 tehopistettä per peli. Kova juoksumäärä kertoo myös siitä, että monipuolisuuteen on panostettu jo pienellä iällä ja kovan yleispelaajan aihiot ovat kehkeytymässä. Onko tässä kasvamassa meille uusi Emma Körkkö vai Jutta Myllyniemi vol. 2?

Joensuusta lähtöisin oleva juuri 18 vuotta täyttänyt Schildtin lukiolainen on erinomainen vahvistus jo nyt B-tyttöjoukkueelle ja varmasti tulevaisuudessa myös naisten edustusjoukkueelle. Ulkopelissä Sara vahvistaa joukkueensa etukenttää tai linjaa.

Saran sitoutumisesta huippu-urheilijan elämään kertoo paljon se, että hän päätti muuttaa Jyväskylään urheilulukioon voidakseen panostaa pesäpalloon täysipainoisesti huippujoukkueessa ja -valmennuksessa. Sara Kujasen juttusille Fanikatsomo pääsi Itsenäisyyspäivänä. Ihana pohjoiskarjalainen murre kuulostaa yhtä aidon sydämelliseltä ja herttaiselta kuin haastateltavakin. Jää mielikuva rehellisestä ja vähän herkästäkin nuoresta pelaajasta. Juttua tulee karjalaiseen tapaan sutjakkaasti ja haastattelussa venähtääkin syksyn ennätyslukemat, 35 minuuttia.

Sara Kujanen

Tervetuloa Kirittäriin, Sara – ja hyvää Itsenäisyyspäivää! Mitenkäs siellä Jyväskylässä Itsenäisyyspäivää vietetään?

Kiitos sitä samaa! Itse asiassa olen tällä hetkellä Joensuussa. Tulin eilen katsomaan vanhempiani tänne Karsikkoon, kun saimme pittää pari vapaapäivää viikonloppuleirin jälkeen.

Minkäslainen leiri teillä tällä kertaa oli?

Torstaina löimme ja heitimme tutkaan. Perjantaina juoksimme kennoihin (juoksunopeustesti) ja saimme oma-aloitteisesti harjoitella omia lyöntiratkaisuja. Lauantaina olikin sitten tuo Nallen kuuluisa sikatreeni. Siinä treenattiin ulkopeliä ja täytyy kyllä sanoa, että oli raskas harjoitus. Minulla on vieläkin kyynärpäät ja polvet ihan mustelmilla.

Minkälaisia lukemia iskit tutkaan?

No lyönnissä paras oli 148 km/h (!!!!), heitto taisi mennä hieman satasen paremmalle puolelle. Tuo lyöntitulos yllätti itsenikin tosi isosti, olen kyllä positiivisesti yllättynyt siitä.

No olihan hurja tulos – onneksi olkoon! Miten tiesi johti Joensuusta Jyväskylään ja miltä tämä syksy on harjoituksellisesti tuntunut?

No niinhän siinä sitten kävi. JoMa on kasvattajaseurani ja siitä minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Viihdyin siellä hyvin ja sain tukea omalle kehityspolulleni. Viime vuosina minusta alkoi kuitenkin tuntua, että kehitys jäi jostain syystä junnaamaan paikalleen, joten päätin hakea uusia haasteita. Pitkään pohdin eri vaihtoehtoja ja päädyin sitten tähän ratkaisuun. Itsellä oli tarve saada iso muutos, jotta kehitys pelaajana jatkuisi. Maiseman ja pelikaverien vaihdos, uusi treenirytmi ja arki on tietysti aina iso askel ottaa, mutta olen viihtynyt täällä Jyväskylässä äärimmäisen hyvin. Jo pienessä ajassa olen nähnyt pieniä kehitysaskelia myös lajipuolella.

Uutena minulle tuli tällainen aika yksilökeskeinen valmennus eli jokaisella pelaajalla on oma henkilökohtainen valmentaja, joka huolehtii treenaamisen ja palautumisen tasapainosta. Minun valmentajani on Saija Määttä. Jokaisella pelaajalla on myös siihen omaan rooliin räätälöidyt punttitreenit. Saija on todella ammattitaitoinen valmentaja. Hänestä välittyy mielikuva, että hän on tosissaan kiinnostunut työstään ja hän on aina paikalla treeneissä. Olen tykännyt tosi paljon siitä.

Onko Jyväskylässä treenaaminen tuonut omaan valmentautumiseesi jotain uusia asioita?

No on ehdottomasti. Minulle tuli tosi hyvä fiilis, kun etukäteen ajattelin, että uskallanko tehdä näin ison muutoksen ja kun sitten kaikki on lähtenyt tosi hienosti käyntiin. Olen saanut etenkin sisäpeliin semmoisia asioita, mitä en ole tähän mennessä edes vielä tajunnut. On katsottu uusia askelmerkkejä, jotta vastustaja ei heti näkisi mihin suuntaan ollaan lyömässä. Paljon kaikkea uutta tekniikkaa on tullut, myös näpyissä, joita minun pitää vielä petrata.

Oletko saanut valmennuksen lisäksi kokeneemmilta pelaajilta uusia vinkkejä lyömiseen tai ulkopeliin, kun nyt olet tässä Kirittärien edustuksen harjoitusryhmässä?

Olen saanut ja yritän myös paljon kysyä neuvoja kokeneemmilta pelaajilta. Paljon on tietysti opittavaa, etukenttäpelaamiseen toivoisin Laura Toikkaselta vinkkejä mm. näpyjen hakuun, koska hän on siinä niin hyvä. Kun olen ulkopuolisena tullut ryhmään, niin olen juuri ihaillut sitä, kuinka sähäkästi hän tekee kaikki suoritukset. Kaikki suoritukset ovat tosi laadukkaita ja se syöksyvippi on todella hyvän näköinen. Lähempää kun on nyt päässyt näkemään, niin huomaa kuinka tehokas tuo suoritus on omaan verrattuna.

Viime kesänä pelasit Ykköstä Puijon Pesiksessä ja B-tyttöjen Superia JoMassa. Minkälaisia eroja näet näillä kahdella eri sarjatasolla?

B-tytöissä tasoerot joukkueiden välillä vaihtelevat paljon enemmän. Ykköseen mentäessä ns. helpot virheet myös vähenevät ja räpylävarmuus on astetta tarkempaa. B-tytöissäkin on toki huippujoukkueita ja molemmat sarjatasot kyllä kehittävät itseä pelaajana tässä vaiheessa uraa.

Minkälainen oli oma kautesi 2021?

Joukkueena oli tietysti aika rankkaa, kun pelattiin välieriin pääsystä Kempeleen kanssa systeemillä kerrasta poikki. Sama tilanne oli viime vuonna välierissä ja molemmat nämä kuoleman pelit siis hävittiin. Itselläni oli sanoisinko vaiherikas kausi. Alkukesästä tuli se koronatartunta ja se söi akkuja koko kesäkuun ja vielä heinäkuunkin puolelle. Tartunta oli tosi kova paikka itselleni. Se tuntui hieman normaalia pahemmalta flunssalta ja se vei paljon voimia fyysisestä tekemisestä. Ja syksyllähän joukkueeseen tuli taas uusi tartunta, eli aika poikkeuksellinen kausi tässä on eletty. Henkisestikin kausi oli sikäli vaikea, että koko ajan oli pieni pelko siitä, että jos joku taas sairastuu, niin onko se nyt sitten taas koronaa vai ihan tavallista flunssaa. Siksi aina kun pääsi pelaamaan, niin nautin siitä suuresti. Varsinkin B-tytöissä olen silti tyytyväinen kauteeni.

Minkälaisena näet itsesi pelaajana? Ainakin viime kesän tilastot osoittivat, että lyönti lähtee räväkästi ja jalkakin nousee sähäkästi.

No mie ainakin pyrin siihen. Siinä on tietysti vielä tosi paljon tekemistä, jos vertaan itseäni vaikka johonkin Emma Körkköön. Pyrin siihen, että minusta tulisi joku päivä hyvä yleispelaaja, jotta pystyisin hoitamaan myös juoksupuolen.

Sinusta on varmasti paljon iloa ensi kesänä ainakin Kirittäriuen B-tyttöjoukkueelle…

No ainakin toivon, että olisi jotain hyötyä, etten olisi aivan turha kasvo. Toivon että voin antaa ainakin kannustuksen puolella joukkueelle jotain, sillä olen aika kova tsemppariluonne.

Kerrotko vähän omista taustoistasi pesäpalloilijana?

JoMassa aloitin 7-vuotiaana. Menin suoraan F-tyttöjen treeneihin ja sieltä sitten peleihin. Innostuin lajista ja täytyy sanoa, että aivan sieltä pikkutytöstä lähtien on ollut suuri haave pelata joskus naisten Superissa. Siihen aikaan JoMassa ei vielä ollut Superin joukkuetta, joten lähin seurattava joukkue oli Kirittäret. Muistan aina seuranneeni Kirittärien kovien pelaajien edesottamuksia finaaleissa. Naispesiksessä itselleni on aina korostunut se kuinka iloista se pelaaminen voi olla. Sen minä sieltä pikkutyttönä aina bongasin, että ai kuinka hienoa, kun nuo aina hymyilevät ja tuulettavat villisti. Pelaajista mieleen ovat jääneet mm. Aino-Kaisa Mantere ja Emma Körkkö on ollut vanhemmalla iällä suuri idoli, kun se on sisällä niin hyvä.

Silloin ajattelin, jotta jos edes joskus Ykköspesikseen pääsisi ja se haave toteutui jo tosi nuorena. Sitten sitä ajattelee, että pitäisi päästä Superiin, mutta olen jo tosi kiitollinen siitä, että olen päässyt pelaamaan edes Ykköspesistä.

Tiedätkö että se on niin vaikea kuvailla omia tunteita, kun on ihaillen seurannut näitä pelaajia jo vuosien ajan ja yhtäkkiä olenkin heidän kanssaan samoissa treeneissä. Välillä vieläkin saattaa itse aivan hätkähtää, että hei mitä ihmettä – täälläkö mie olen noiden huippupelaajien joukossa treenaamassa?

Ja minkälaisen pelaajan Kirittäret sai joukkoonsa? Kuvailetko itseäsi hieman persoonana?

Olen suht rauhallinen ja pystyn keskustelemaan asioista erilaisten ihmisten kanssa. Yritän ajatella asioista aina positiivisesti, etsiä huonoistakin asioista parhaat puolet, niin vaikeammatkin päivät muuttuvat helpommiksi.

Mikä on omalta uraltasi toistaiseksi mieleenpainuvin oma pelisuorituksesi?

Tota-tota. Vitsi kun on paha kysymys. Tulee mieleen se vuosi, kun JoMa pelasi noususta Ykköseen ja pääsin mukaan joukkueeseen. Helsinkiä vastaan välierissä yksi lyöntivuoro on jäänyt mieleen, jossa löin juoksun välilyönnillä. En ole vielä missään isoissa peleissä ollut mikään ratkaisija. Itse toki teen tätä juttua juuri siksi, että pääsisin ratkaisemaan isoja pelejä. Siitä mie tykkään.

Minkälaisia unelmia sinulla on oman pesäpallourasi suhteen?

Totta kai haluaisin jossain vaiheessa saavuttaa haaveeni pelata joskus naisten Superia. Tärkeää olisi myös se, että oma joukkue menestyisi – olisihan se tosi siistiä voittaa jossain vaiheessa Suomenmestaruus. Totta kai toivon itsekin tulevani jonkinlaiseksi peluriksi, mutta joukkueen etu on se kaikkein tärkein.

Pääset pian opiskelemaan. Minkälaisia uratavoitteita sinulla on siviilielämän puolella?

Olen tosiaan nyt abiturientti, joten koulun vaihdos Joensuusta Jyväskylään oli sikälikin aika kivuton. Minulla on niin vähän kursseja jäljellä – plus tietenkin yo-kirjoitukset – että on periaatteessa sama missä ne kurssit suorittaa. Iiris Raution kanssa on käyty joitakin samoja kursseja. Käyn lukion 4 vuodessa eli aloitan kirjoitukset ensi keväänä ja loput sitten syksyllä 2022 ja keväällä 2023. Jatko sen jälkeen on auki, mutta vakavasti ainakin harkitsen jääväni tänne myös myöhemmin opiskelemaan. Täältä löytyy eri oppilaitoksista montakin alaa, jotka itseä kiinnostavat, mmm. liikunta- ja opetusalan opinnot. Haasteita kaipaan myös siviilielämässä.

Nalle Viljasen ajatuksia Sara Kujasesta

Sara on todella lupaava nuori pelaaja, jolla on varmasti tulevaisuutta naisten Superpesiksessä. Sara lyö vasemmalta todella kovaa ja odotankin mielenkiinnolla minkälaisia lukemia häneltä saadaan, kun torstaina lyödään tutkaan (Nallen ilme olisi ollut kyllä näkemisen arvoinen, kun Sara löi komeat 148 km/h, toim. huom.). Polte on selvästi kova kehittyä ja vaikka hän ei ole ollut varsinaisesti mikään etenijä, niin juoksu kulkee todella hyvin. Hän oppii koko ajan lisää asioita ja näen hänessä kovan potentiaalin.

Sara pelannee ensi kesänä pääsääntöisesti Ykköspesistä ja B-tyttöjen Superia, mutta tarkoitus on peluuttaa häntä ainakin hallipeleissä myös naisten joukkueessa – ainakin jokeripaidassa. On ehdottomasti tulevaisuuden kovia pelaajia. Asenne on kohdallaan, mistä kertoo jo muutto tänne Jyväskylään opiskelujen ja pesäpallon perään.

Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Kummiyritykset

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa

Jaa sosiaalisessa mediassa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Lue Myös