2.6.2020
Mari Mantsinen iskostui monen fanin mieleen suvereenilla esityksellään 2018 finaaleissa Mansea vastaan. Kirittärien Faniryhmä jatkaa pelaajien haastattelusarjaa, ohessa Marin haastattelu.
Mari Mantsista ajaa vahva vietti kehittyä pelaajana edelleen
Aina aurinkoisesti hymyilevän ja vilkkaan naisen ilme muuttuu totaalisesti, kun tuomarin pillii soi. Joku urheiluselostaja saattaisi jopa kuvailla, että siinä katseessa on tappamisen meininki. Ja kuitenkin kyse on vain tiukasta keskittymisestä ja eläytymisestä juuri siihen hetkeen – voittavan suorituksen aloittamiseen. Välillä kiukkuisen näköinen katse kohti syöttötuomaria ja taas lähtee polttoyritys ykköspesälle. Se on se kaikkein kovin ulkopelipaikka: lukkarin vastuu on hirmuinen, kun vastustajan sisäpeliä koitetaan rikkoa.
Jos jääkiekossa puhutaan, että voittava joukkue tarvitsee voittavan maalivahdin, samaa analogiaa voi yhtä lailla käyttää lukkarin roolista pesäpallossa. Oranssipaitainen liinatukka ohjaa päättäväisin kädenliikkein ja välillä tiukoin sanakääntein omaa ulkokenttäänsä. Väkisinkin tulee mieleen, että tuolle pelipaikalle ei ihan kuka tahansa mimmi sovi. Ja vielä kun on tuolla pelipaikalla aivan valtakunnan eliittiä, niin naisen seuraaminen pelin tuoksinassa herättää vähintäänkin hiljaista ihailua ja kunnioitusta.
Tohmajärven pesiskoulun kasvatti Mari Mantsinen oli lupaava, omintakeisella tekniikalla syöttävä nuori lukkari tullessaan Mansesta Kirittäriin kaudelle 2017. Vuotta myöhemmin hän oli voittamassa ensimmäistä Suomenmestaruuttaan ja valittiin samana syksynä Vuoden lukkariksi. Fyysinen ja taktinen osaaminen on mennyt vuosi vuodelta aina pykälän eteenpäin – tämän naisen kehitystä on ollut huikeaa seurata.
Mitenkäs on Marin koronakevät mennyt ja mitkä ovat olleet tunnelmat? Mitä olisit tehnyt kesällä, jos sarjaa ei olisi voitukaan pelata?
Onhan tämä kieltämättä ollut erilainen kevät. Oma arki säilyi kuitenki melko samanlaisena rajoituksista huolimatta, kun kävin kuitenkin koko ajan töissä ja sitten siihen reenit päälle. Toki joutui reenaamaan yksin ja vähän miettimään uusia juttuja reenaamiseen, mutta onneksi sain kuitenki aika hyvin harjoiteltua melko haastavista olosuhteista huolimatta. Aluksi tietysti tunnelmat vaihteli aika paljonkin, kun oli paljon epätietoisuutta päästänkö tällä kaudella pelaamaan ollenkaan. Mutta nyt täytyy sanoa, että on kyllä todella odottavat ja innostuneet fiilikset kun on päässyt reenaamaan pienryhmissä ja sarjan alkuunkin on enää alle kaksi viikkoa!
Jos tänä kesänä ei oltaisi päästy pelaamaan, niin luultavasti olisin ollut kesän töissä loistavalla työnantajallani Kopio-Teamissa ja ainakin mökkeilyt enemmän kuin normaalisti kesällä. Muuta en oikein tähän keksi, kun ei osaa ajatella kesää ilman pelaamista.
Miten paljon satsaat harjoittelussa sisäpelin kehittämiseen?
Vähän, oikeastaan kaikki satsaukset harjoittelussa on ulkopelin kehittämisessä.
Millä lukkaripelin osa-alueilla koet että sinulla on vielä kehittymisen varaa?
Mielestäni voin kehittyä vielä kaikilla osa-alueilla, mutta tärkeimpinä kehityskohteina on nyt olleet heittäminen, tolppa ja saada kehitettyä fysiikkaa niin, että se tukee mahdollisimman hyvin esimerkisi pienten hakua.
Minkälainen lyöjä on lukkarin näkökulmasta kaikkein hankalin kesyttää?
Sellainen lyöjä, jolla on laaja lyöntivalikoima ja joka pystyy lähes samoista vauhdeista lyömään ympäri kenttää on varmaankin pahimpia. Mutta täytyy muistaa, että lyöjän lyöntivaihtoehtoihin vaikuttaa paljon etenemässä oleva pelaaja/pelaajat. Jos lyöjällä on nopeat jalat menossa, niin kyllähän se muuttaa myös lukkarin tehtävää haastavammaksi ja lyöjän tehtävää taas helpommaksi. Syöttövalintoihin vaikuttaa niin moni muukin asia kuin pelkkä lyöjä, niin en oikein osaa nimetä tähän ketään tiettyä pelaaja.
Entä kaaripeli ja pelinjohtaja? Keitä vastaan on vaikein pelata ja miksi?
Kaaripelaamisella on iso vaikutus sisäpeliin ja sanoisinkin, että huonolla kaaripelillä voitetaan harvoin eli hyvillä joukkueilla on lähes aina hyvä kaaripeli. Hyvä kaaripeli vaikeuttaa omaa pelaamista huomattavista, varsinkin jos joukkueelta löytyy useampi hyvä vääränhuutaja. Pelinjohtajista vaikeimpia ovat sellaiset keitä ei tunne niin hyvin ja heidän pelitavastaan on vaikea saada kiinni. Ja toki yllätykselliset pelinjohtajat ovat haastavia. Niitä joukkueita/pelinjohtajia vastaan keitä on pelannut paljon, on minusta helpompi pelata. Tietysti se myös tarkoittaa sitä, että pelinjohtajat myös tuntevat oman pelityylini ja siksi sitä täytyy koittaa rikkoa mahdollisimman paljon.
Minkälainen on hyvä syöttötuomari?
Eniten omaan pelaamisen vaikuttaa syöttötuomarin matalanlinja ja myös kuinka pitkä syöttöliikkeen täytyy olla. Hyvällä syöttötuomarilla linja pysyy koko pelin lähes samana, se on mielestäni kaikkein tärkein ominaisuus. Ja kyllähän tuomarit, jotka ymmärtävät peliä ovat yleensä hyviä. Tästä hyvänä esimerkkinä Rautiaisen veljekset.
Loppukevennyksenä voisi kysyä, että mitä ihmettä tuo lempinimesi Tohka tarkoittaa ja mistä se on peräisin?
Kerrotaan sen verran, että se on keksitty jo silloin kun pelasin Viinijärvellä/SurMassa ja sen keksi meidän silloinen huoltaja etelänleirillä. Ja se liittyy kotipaikkakuntaani ja melko helposti punastuviin kasvoihini Tämä lempinimi oli jo vähän niinkuin unohdettu, mutta muistaakseni Sallisen Emma tai Mäkki toi sen joskus esille ja sitä on sitten käytetty vielä täälläkin.
Julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Faniryhmän Facebook-sivuilla.
