fbpx

Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Kati Tanhuaa

Fanikatsomon pelaajahaastatteluvuorossa on tällä kertaa jokeripaidasta tuttu Kati Tanhua.

Kati Tanhua on ihanteellinen joukkuepelaaja – sydän sykkii omalle joukkueelle vaihtopenkilläkin

Laitoin viime syksynä välierien ratkaisupelin jälkeen onnitteluviestin eräälle pelaajalle hänen uransa ensimmäisen naisten Superin SM-mitalin varmistuttua – ja vastaus tuli nopeaan: ”Kiitos! Kyllähän tuo maistuu, mahtavaa olla osa tällaista huippujoukkuetta”. Noihin sanoihin kiteytyy aika paljon. Se kertoo paitsi omasta onnesta ja yhdessä kokemisen riemusta, myös vahvasta sitoutumisesta joukkueeseen ja uskosta sen lopulliseen menestykseen. Sanojen painavuutta lisää vielä se, että ne tulivat vaihtopenkiltä.

Vahvasta raumalaisesta pesistaustaisesta perheestä lähtöisin oleva Kati Tanhua, oli yksi niistä monista Kirittärien pelaajista, jotka pelasivat viime kesänä uransa parasta pesistä. Debyyttikausi Kirittärissä oli etenijäjokerillemme erikoinen kahdessakin mielessä. Ensinnäkin lyötyjen juoksujen sarake näytti lukemia 3+0 eli kolme kertaa kunnari tyhjään kenttään. Ja vieläpä kaksi niistä tärkeissä runkosarjan otteluissa Mansea vastaan. Tuoduissa juoksuissa tuli myös oma tilastokärki eli 27 tuotua. Erikoista oli myös se, että Tanhua pelasi komealla 1,5 pisteen keskiarvolla kaikki runkosarjan ottelut, mutta välieräaloituksen jälkeen koko loppukausi meni vaihtopenkkipelaajana.

Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Iloinen, fiksu, sanavalmis ja erinomaisen miellyttävän tuntuinen persoona – nämä ajatukset jäävät jutustelusta Katin kanssa päällimmäisenä mieleen. Positiivinen naisihminen jolla on jalat maassa, mutta riittävästi kunnianhimoa ja päämäärätietoisuutta nousta tarvittaessa kovaankin lentoon. Nöyrä, omalle joukkueelle kaikkensa antava ja toiset huomioiva – ihanteellinen joukkuepelaaja. Meillä on siis jälleen yksi esimerkillisen kova urheilija esittelyssä. Lähes puolituntinen rupattelu hurahtaa ohi niin nopeasti, että sitä jää oikeastaan harmittelemaan, ettei ollut keksinyt enempää kysyttävää.

Minkälainen kokemus kaiken kaikkiaan oli ensimmäinen kautesi Kirittärissä?

– Tekemisen intensiteetti nousi paljon ja myös itselleni oli paljon uutta opeteltavaa: minkälaisia tyyppejä joukkueessa on, miten seurassa hoidetaan asioita, mitä pitää vaatia itseltä ja odottaa muilta. Yllättävän nopeasti pääsin kuitenkin rytmiin kiinni. Tykkään itse treenata paljon ja olen ollut tosi tyytyväinen meidän taustaryhmään, tekemisen määrään ja siihen että kaikella tekemisellä on jokin tarkoitus. Treenataan kovaa, mutta ei pelkästään kovaa treenaamisen takia, vaan siksi, että siinä on aina jokin idea taustalla. Kaikki tämä motivoi tekemään treenit hyvin.

Pelasit viime kesänä tilastojen valossa selvästi urasi parasta pesistä – 1,5 tehopisteen keskiarvolla 20 runkosarjan peliä. Missä asioissa tuntui, että menit erityisesti eteenpäin?

– Ahaa, tuommoisesta tilastosta en tiennytkään – kiva kuulla. Ne asiat, joita tehtiin talven aikana, heijastuivat hyvin omassa tekemisessä kesällä. Jäi tunne aika kokonaisvaltaisesta eteenpäinmenosta omalla pelaajaurallani. Erityisesti fysiikan osalta menin koko kauden eteenpäin ja siitä oli syksyllä hyvä lähteä rakentamaan tätä kautta. Eteenpäin mentiin myös lyöntiteknisissä asioissa ja etenijämentaliteetin opiskelussa. Lähtöjä ja toimintaa kentällä ylipäätään käytiin tosi paljon läpi ja uskon, että se näkyi myös pelissäni.

Pelasit vahvan alkukauden viime kesänä etenijäjokerina, mutta jouduit sitten vaihtopenkille välierissä ja seurasit finaalit myös vaihtopenkiltä. Mitä pudotuspelien alussa tapahtui, kun kentälle menot yhtäkkiä tyssäsivät ja pistepussi ei enää karttunutkaan runkosarjan tahtiin?

– Olen miettinyt asiaa paljonkin, mutta en ole itsekään täysin varma mihin se tuloskunto yhtäkkiä katosi. Tämä on asia, mikä minun pitää vielä ennen kauden alkua käydä läpi. Minusta se päätös minun penkittämisestä oli silti siinä tilanteessa oikea. Meillä oli silloin ja on nyt tulevallakin kaudella niin laadukkaita pelaajia, ettei ole oikeastaan niin väliä kuka siellä pelaa. Tämä on meidän ehdoton vahvuus.

Minkälaisia tunteita vaihtopelaaja käy läpi, kun joutuukin seuraamaan peliä vaihtopenkiltä?

– Vaihtopenkki on sinällään semmoinen paikka, että eihän siellä varmaan kenenkään hirveän mukavaa ole istua. Mutta me pelaamme joukkuelajia ja siinä vaiheessa keskittyminen pitää olla täysin kiinni siinä, mitä pelissä tapahtuu. Siinä miettii sitä, että miten itse voi olla niin, että minusta itsestä ei ole ainakaan haittaa joukkueelle. Tärkeintä vaihtopelaajalle on se, että asenne pitää olla kohdallaan. Siellä ei parane kiukutella tai olla pahalla päällä, vaan keskittyä siihen mitä on menossa pelissä ja pyrkiä auttamaan omaa joukkuetta kaikin mahdollisin keinoin. On mieluummin hyvällä tuulella ja levittää hyvää henkeä joukkueen ympärillä. Sillä tavalla minusta on eniten hyötyä omalle joukkueelle.

Kati Tanhua
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Olitkin aina esimerkillisesti kannustamassa muita pelaajia ja välillä kuiskuttelemassa pelaajien korvaan jotain salaisia viestejä. Kuinka tärkeä rooli vaihtopenkkipelaajalla on joukkueelle – paitsi tietysti se, että voi joutua kentälle, jos loukkaantumisia tulee?

– Siinä vaiheessa on aikaa seurata peliä eri näkökulmasta. Meillä Mattias Kitola on ollut tässä isossa roolissa ja antanut apua, jos joku kaipaa jotain kommenttia – esimerkiksi tilanteisiin lyömisessä, miten ulkokenttä liikkuu jne. Penkiltä huomaa pieniä yksityiskohtia, joita lyöjä ei välttämättä pysty itse lyöntitilanteessa huomaamaan. Meillä on erittäin tiivis porukka ja kaveria autetaan aina monin keinoin treeneissä ja muutenkin, niin luulen että tämä auttamisen tunne tulee meiltä kaikilta luontaisesti. Ei pelkästään pelitilanteessa, vaan harjoituksissa ja pukukopissa – sanotaan rehellisesti, jos jokin asia on painaa. Asiasta ei koskaan oteta nokkiinsa, vaan se on meillä luonnollinen tapa kommunikoida. Juuri tämä on minusta hieno piirre meidän joukkueessa. Tässä voisin vielä nostaa hattua erityisesti Myllyniemen Jutalle ja Toikkasen Lauralle. Heidän kanssaan on paljon keskusteltu treeneissä lajiteknisistä asioista, heiltä tulee paljon kehittäviä kommentteja siitä mitä voisi tehdä toisin. Siitä on ollut minulle erittäin iso apu ja tässä he tekevät joukkueen sisällä erinomaisen hienoa työtä.

Poikkeaako etenijäjokerina toimiminen jollain tavoin numerolla pelaavista sisäpelissä? Siinähän lyöntivuoro voi tupsahtaa omalle kohdalle aika yllättäenkin…

– Kyllä se tietysti vaatii hieman erilaista valmistautumista. Siinä pitää miettiä ensinnäkin millä kokoonpanolla ollaan liikkeellä ja mitkä ovat ne todennäköisimmät paikat missä pääsee lyömään. Vaatii se myös aktiivista pelin seuraamista, sillä yhtäkkiä voi olla vaikka viimeisenä lyöjänä ajolähtötilanne edessä. Kun on hyvä lyönti alla, niin usein sitä mennään fiiliksen pohjalta samalla uudestaan.

Miten kulunut harjoituskausi on omalta osaltasi sujunut? Koetko, että joissain asioissa on menty viime vuodesta eteenpäin?

– Minusta kaikki on oikeastaan mennyt tosi hyvin. Olemme saaneet koronatilanteeseen nähden treenata kuitenkin varsin normaalisti. Totta kai ylimääräinen matkustaminen on osaltaan tuonut harjoitteluun oman lisärasituksensa. On ollut silti hienoa nähdä kuinka laadukkaasti pelaajat ovat tästäkin huolimatta talven aikana suorittaneet. Siitä on tullut itsellekin hyvä mieli ja on jaksanut treenata kovaa.

– Olen joskus vähän hermostunut, jos kaikkia asiat eivät suju heti niin kuin pitäisi, mutta viimeisen kuukauden aikana on ollut itselläni selkeitä valon pilkahduksia. Koen, että olen mennyt monessakin asiassa eteenpäin. 3-pesältä lähdöissä on tullut varmuutta ja tasaisuutta lisää ja olen saanut enemmän röyhkeyttä lyöntivalikoimaan. mikä on tärkeä piirre etenijälle. Talven harkkapeleissä olen myös päässyt enemmän kiinni syöksymiseen, ja se tulee minulta varmasti kesällä luonnollisemmin kuin aikaisemmin. Lauantaina paloin yhden kerran kolmoselle ja sen jälkeen päätin, että en todellakaan pala enää uudestaan, koska syöksymällä sen tilanteen voi pelastaa. Se on ehdottomasti opittava taito hyvälle etenijälle. Ja kroppa tottuu siihen yllättävän nopeasti. Odotan tosi paljon kesää, jotta pääsee testaamaan mitä kaikkea sitä on talven aikana tehty.

Kilpailutilanne pelipaikoista joukkueen sisällä on kova ja se koskee myös omaa tonttiasi etenijäjokerina. Minkälaisena pelaaja kokee tämän tilanteen? Tuntuuko siinä, että on vähän joka kerta annettava näyttöjä omasta osaamisesta?

– On se tietysti vähän semmoista, joka treenissä ja harkkapelissä on annettava kaikkensa. Mutta toisaalta siitä pitää osata ottaa myös irti kaikki mahdollinen. Kyseessä on vähän sama asia kuin Rantasen Vesan juoksutreeneissä, joissa hän laittaa meidät usein juoksemaan pareina kilpaa keskenämme. Se ohjaa automaattisesti asioita siihen suuntaan, että yrität jokaisessa treenissä antaa kaikkesi ja kehitys tapahtuu sitä kautta. Koen, että siinä on paljon hyvää. Kun tiedostaa, että on kaikkensa yrittänyt, niin pitää ymmärtää, että tämän enempää en voi antaa. Sen jälkeen ei tarvitse stressata asioita, kun tietää tehneensä parhaansa.

Minkälaisia odotuksia sinulla on ensi kaudesta ja ylipäätään uran jatkosta? Mitä vielä haluat saavuttaa pesäpalloilijana?

– No varmaan ehkä ainakin lisää Suomenmestaruuksia, on meillä sen verran laadukas ryhmä. Haluan olla tärkeä osa joukkuetta ja hoitaa oman roolini mahdollisimman hyvin joukkueen tavoitteen saavuttamiseksi.

Mitenkäs opiskelu jaksaa, kun iso osa energiasta menee kuitenkin pesäpalloon?

– Opiskelen viidettä vuotta Jyväskylän yliopistossa tietojärjestelmätiedettä ja tavoitteena on valmistua ensi jouluksi. Siinä sivussa teen oman alan töitä kummiyrityksessäni Vitec Katrinassa – näin talvisin yhden päivän viikossa ja pari kesää olen myös työskennellyt yrityksessä. Olen viihtynyt erinomaisen hyvin siellä ja työnantaja on myös joustanut työajoissa tarvittaessa. Kesällä on tarkoitus aloittaa gradun kirjoittaminen ja toivon että saan linkitettyä työnantajani intressit siihen, jotta olisimme molemmat ns. win-win-tilanteessa.

Kiitos paljon haastattelusta, Kati! Kaikkea hyvää sinulle keväälle ja tulevalle kaudelle – ja ennen kaikkea terveyttä!

– Kiitos sinulle – tämähän meni yllättävän kivuttomasti, heh-heh! Toivotaan, että kesällä myös yleisö pääsee seuraamaan meidän pelejä!


Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Kati Tanhuan kummiyrityksinä toimivat:

#yhdessähuipulla2021 #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa #kirittärienfanikatsomo #pelaajahaastattelu

Jaa sosiaalisessa mediassa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Lue Myös