fbpx

Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Eeva Mäki-Maukolaa

Kirittärien Fanikatsomon haastatteluvuorossa on kapteeni ja polttolinjan piiska Eeva Mäki-Maukola.

Eeva Mäki-Maukola – polttolinjan pelottava piiska on myös valtakunnan paras vaihtaja 1-tilanteessa

Polttolinjan pelaajissa on jotain makaaberin kiehtovaa. Näillä keskikentän ketterillä ja partaveitsen terävillä pyromaaneilla on jotain samaa kuin jännityselokuvien salaisilla agenteilla: heillä on lupa tappaa. Rikospaikkana on kylläkin vain pesäpallostadion, mutta heidän seuraamisensa on silti aina yhtä jännittävää: kukahan sen seuraavan raadon tekee, kenestä ja mille pesälle? Kerran eräältä nuorelta huippulupaukselta kysyttiin, että mikä siinä pesäpallossa on se kaikkein kivoin asia. ”No se on vaan niin kivaa polttaa!” tuli tyhmään kysymykseen tyhjentävä vastaus. Polttolinjan pyromaaneille ei kannata tulitikkuja lainata!

Eeva Mäki-Maukola on ehdottomasti sarjan näyttävimpiä polttolinjapelaajia. Ai että miksi? No mietipä vaikka tätä: Pallo räpylään, heittoasennon ottaminen, oikean käden nopea heittoliike ja hups – taas makaa yksi raato 2-pesällä. Siitä hetkestä, kun pallo upposi 3-pesän kohdalla Mäkin räpylään ja paukahti 2-vahdin räpylässä, ehti kulua kutkuttavan pitkän oloiset kaksi sekuntia. Tässä ajassa hyvä etenijä ehtii ehkä juuri kissan sanoa ja edetä n. 15 m, mutta eipä juuri enempää. Merkistäkin lähdettynä etenijä palaa erittäin suurella todennäköisyydellä menopesälle. 

Omintakeisesta ja kovasta piiskastaan tunnetuksi tullut bittien ja bottien kanssa työkseen askaroiva Mäki-Maukola sijoittui myös pelaajien äänestyksessä kolmen parhaan joukkoon, kun viime syksynä äänestettiin sarjan parasta ulkopelaajaa eli Kultaisen räpylän saajaa. Arvostus ulkopelissä on siis huippuluokkaa.

Eeva Mäki-Maukola, kuva Foto-Antti

Sisäpelissä Mäkki otti viime kesänä ison kehitysaskeleen ja pelasi uransa parhaan kauden yltäen sarjan kärkkäritilaston kolmoseksi. Pesäpallon haastavimmalla pesävälillä eli 1-tilanteen vaihtajana Mäkki oli menneenä suvena aivan omaa luokkaansa. 100 kärkilyönnin vielä ylittämätön haamuraja tuolla pesävälillä jäi vain 3 kärkilyönnin päähän ja aivan huimaavalla prosentilla (80,8). Tämä on käsittämättömän kova tulos, kun pelejä muutenkin pelattiin normaalia vähemmän ja sarjan seuraavaksi paras kärkilyöjä Laura Kerola sai aikaiseksi 75 kärkkäriä tälle pesävälille. Carita Toiviaisen jalanjäljillä tässä selvästi ollaan, monethan pitävät häntä tämän pesävälin kaikkien aikojen kovimpana vaihtajana. Carru ylsi nykyisiin ennätyslukemiin 98 vuonna 2014.

Monet muistavat myös Mäkin unelmakuulan viime syksyn toisesta finaalista, kun hän pamautti Kaupin 3-luukusta yhden koko kauden upeimmista läpilyönneistä. Klassikko! https://www.ruutu.fi/video/3690970

Eeva Mäki-Maukola, kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Sulavasti pesälle syöksyvän tähtipelaajan suoritustaso on noussut Kirittärissä uudelle tasolle, vaikka toki Mäkki on pelannut jo pitkään avainroolissa aiemminkin edustamissaan joukkueissa. Viekas vaihtolyöjä ja kovakätinen linjapeluri on hurmannut pesiskansaa itärajalta länsirannikolle monasti sen jälkeen, kun ura pääsarjatasolla käynnistyi v. 2012 Viinijärven Urheilijoissa. Matka jatkui 4 vuotta myöhemmin Raumalle ja sen kautta Kirittäriin kaudelle 2018. Ura jatkaa edelleen nousukiitoaan ja nyt tämä tietojärjestelmien tietäjä aloittaa jo 10. kautensa pääsarjapelaajana ja toisen kautensa Suomen ykköspesäpallojoukkueen kiiteltynä kapteenina. Ansioluettelon huomattavimpina merkintöinä löytyy 3 Suomenmestaruutta ja 5 Itä-Länttä.

No tervepä taas Mäkki! Aluksi pitää taas onnitella! Sait hiljattain työpaikan, teit juuri kauteen 2022 ulottuvan sopimuksen Kirittärien kanssa ja jatkat myös Kirittärien kapteenina pian alkavalla kaudella. Mitkä ovat fiilikset?

– No aika hyvät on fiilikset. Sain tosiaan työharjoittelun jatkoksi työpaikan kummiyritykseltäni Goforelta. Nyt teen töitä kahtena päivänä viikossa, kesä katsotaan sitten myöhemmin – pesiksen ehdoilla kesä kuitenkin mennään. Nalle kyseli minua jo syksyllä josko jatkaisin kapteenina. Pari viikkoa sitten tein tosiaan jatkosopparin Kirittärien kanssa ja kandidaatin tutkintoon liittyvä opinnäytetyö on palautettu. Enää pari tenttiä ja sitten on kandin paperit takataskussa.

No onpa hienoja uutisia – eihän tässä tule onnitteluista loppua lainkaan. Aiotko jatkaa vielä maisteritutkintoon?

– Aion toki jatkaa opintoja, siinä keskityn kyberturvallisuuden tutkimiseen. Kandityöni tein Bitcoinista eli kryptovaluutasta. Vähän vaihdoin aihetta siis maisteriopintoihin, mutta pysyn kuitenkin IT-puolella.

Kryptovaluutat ovat olleet tapetilla paljon viime aikoina – kannattaako sijoittaa Bitcoiniin?

– No kyllä minä olen sitä mieltä, että niihin kannattaa sijoittaa, jos meinaa rikastua.

No eiköhän mennä kuitenkin takaisin näihin hieman arkisempiin aiheisiin. Olet Ella Korpelan ja Laura Toikkasen tavoin ollut kolme vuotta Kirittärissä ja saavuttanut joka vuosi Suomenmestaruuden. Minkälainen aikakausi tämä on ollut pelaajaurallasi?

– No ei voi kyllä valittaa. Kun tulin Lukosta Kirittäriin sykjsyllä 2017, niin toki odotukset olivat itseni ja joukkueen osalta kovat. Olin päässyt jo aiemmin haistelemaan mitalipelien tunnelmaa, mutta tänne tullessani sen tiesi, että tätä tehdään sitten jatkossa joka syksy. Olin aina nuorempana ajatellut, että kyllä minä sen yhden Suomenmestaruuden uraltani haluan – ja nyt niitä onkin jo kolme putkeen. Onhan se hieno saavutus – ja uskon, että menestys jatkuu myös tulevaisuudessa.

– Kehittynyt olen varmasti kaikessa – täällä on päässyt vieläkin paremmin sisään pelin ytimeen. Kirittärien pelikirjan opettelusta on ollut itselleni varmasti kaikkein eniten hyötyä. Siinä on niin paljon juttuja, joita ei olisi mahtunut pieneen mieleenkään aikaisemmin. Ja pelikirjahan muuttuu vuosittain, kun tulee uusia pelaajia ja uusia vastustajia. Sisä- ja ulkopeli on mennyt tasaisesti eteenpäin ja ison harppauksen olen ottanut myös henkisellä puolella. Minulle on ollut hienoa nähdä, kuinka pieniin palasiin pesäpallo voidaan lajina jakaa. Se on ollut yksi hienoimmista asioista, mitä olen oppinut.

Olet tullut tunnetuksi kovasta heittokädestäsi. Pitääkö piiskaa käyttää myös pukukopissa?

– Pitää kyllä sitä joskus pitää. Muistan viime kaudeltakin, että piti siellä välillä omaakin piiskaa heiluttaa joukkueen kanssa. Varsinkin silloin, kun peli ei näyttänyt siltä, mitä joukkue haluaisi.

Polttoheittosi lähtee poikkeuksellisesti vartalon vierestä – ei niinkään korvan juuresta kuten muilla huippupelaajilla. Heiton liikerata on pienempi, mutta siksi heitto lähtee nopeammin ja ainakin sinun lavastasi ällistyttävällä nopeudella. Mikä tarina on tämän omintakeisen heittotyylin takana?

– Ei siinä ole ollut mitään tietoista pohdintaa takana, kaikilla on varmaan oma persoonallinen tapansa heittää palloa ja minulle tästä tavasta on tullut automaatio. Muistan, kuinka pesiskoulussakin koitettiin opettaa, että pallo kolmeen sormeen ja heitto korvan takaa. Ehkä huomasin sitten jossain vaiheessa, että tuo nykyinen heittotapa oli ainakin minulle luontevampi. Tarkoituksella en ole sitä opetellut.

Ja sitten – ainakin puoliksi tosissaan: voisiko tästä kasvaa uusi polttoheiton tyylilaji pesäpalloon – aivan kuten ’wassutus’ tuli aikoinaan maastohiihtoon tai v-tyyli mäkihyppyyn? Opetetaanko tulevaisuuden pesiskouluissa miten heittää ns. perinteisellä ja sitten myös ’mäkkäystä’, kun opetetaan polttoheiton alkeita? ’Mac-burneri’ voisi myös olla pätevä termi polttokiskaisullesi. Siinähän voisi saada jopa yhden pikaruokajätin sponsoriksi.

– No enpä tiedä, heh-heh. Uskon, että linjapelaajaksi tuo heittotapa on ihan hyvä. Ehkä tekniikka on juurtunut juuri siitä, että linjassa polttoheitot lähtevät usein hyvin erilaisista ja vaikeistakin asennoista. Sitä vain ajattelee, että pallosta pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon. En ehkä itse lähtisi opettamaan omaa heittotekniikkaa muille, mutta ei ole kyllä koskaan heittokäsi ollut kipeä. Tätä valmentajat ihmettelivät nuorempana, mutta se on vain minulle luontainen heittotekniikka. Ainakin hyvin on tähän asti toiminut.

Muistan, kun juteltiin ennen viime kauden alkua, niin sanoit vakuuttavan oloisesti aikovasi pelata urasi parasta pesistä. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Mihin olet erityisen tyytyväinen omassa pelaamisessasi viime kaudella?

– Kyllä viime kesä oli paras kauteni – ja ennen kaikkea tasaisin. Siihen asti. Vaihtolyönneissä oli tarkoitus olla nimenomaan tasainen. Yksi asia, mikä varmasti vaikutti hyvään lopputulokseen, oli erilainen suhtautuminen epäonnistumisiin. Jos aikaisemmin jäin kärvistelemään – joskus liikaakin – epäonistumista, niin nyt ajatusmallina oli enemmänkin, että ’Ihan sama: jos tämä ei onnistu, niin seuraava ihan varmasti onnistuu’. Hyvät lyönnit uppoavat aina. Tämä kaikki oli varmasti myös seurausta itseluottamuksen kasvusta.

Eeva Mäki-Maukola, kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Olit ylivoimaisesti sarjan paras vaihtaja 1-tilanteessa. Mikä tekee 1-2-välistä sen kaikkein vaikeimman pesävälin vaihtolyöjälle tai etenijälle?

– No enpä tiennyt tuota – kappas vain! Sitä on vain ajatellut, että pitää saattaa Poro (Ella Korpela) tai joku muu kakkoselle, enkä ole tuollaisia miettinyt. Pesäväli on vaikea siksi, että etenijä ei pysty ottamaan niin hyvää lähtöä pesältä: lukkari pystyy heittelyllä pitämään etenijän aika lähellä pesää, ykkösvahti on koko ajan uhkana, jos peruuttaa pesään ja etulukija voi takaa tulla polttamaan liikaa kärkkyvän pelaajan. 2-pesältä on jo etäisyyden takia paljon helpompi ottaa hyviä lähtöjä, koska lukkarilla heittomatka pesään pitenee huomattavasti. Täytyy tässä kyllä nostaa hattua meidän etenijöille, sillä ei noin paljon olisi tullut onnistumisia huonoilla lähdöillä. Pesiltä lähtö on edelleen yksi iso osa sisäpeliharjoitteluamme ja siinä olemme kyllä sarjan paras joukkue. Etenijän ei edes tarvitse olla hirmu nopea, jos hän hallitsee hyvät pesiltä lähdöt.

Mitenkä talvikausi on omalta osaltasi sujunut? Onko kaikki mennyt ns. tuubiin ja mitä odotuksia sinulla nyt on pian alkavalle kaudelle?

– Talvi on mennyt todella hyvin, sillä olen pystynyt yhdistämään hyvin koulun, työn ja pesiksen. Kuormitus on ollut optimaalinen ja olen ollut tosi tyytyväinen meidän fysiikkaohjelmiin. Tänäänkin olin kennoihin juostessa vain pari sadasosaa jäljessä ennätystäni, joten kyllä tässä hyvät odotukset on tulevasta kaudesta. Yksi iso tavoite ensi kesälle on nimenomaan etenijänä kehittyminen (viime kesänä etenijätilaston 8.) ja sitä kautta auttaa joukkuetta omalla etenemisvoimalla ja -taidolla. Haluan todella olla yksi sarjan parhaista etenijöistä.

Missä määrin vaihtaja saa päättää oman vapaalyöntinsä suunnan ja tyylin?

– Ei se ole varmaan vastustajillekaan mikään salaisuus, että lyön mielelläni 3-puolelle. Jos Nallen kanssa sovitaan, että 1-tilanteessa lähdetään lyömään vapaalyöntiä, niin kyllä se sinne 3-luukkuun tai -jatkeelle menee, jotta saataisiin vapaa vaihto tai miksei jopa läpäri.

Niin semmoinenko, jonka löit toisessa finaalissa Tampereella läpi 3-luukusta ja kiersit kunnarin? Oli se mieletön lyönti!

– No just semmoinen (heh-heh!). Lyöntityylistä keskustellaan monesti ennen lyöntiä, mutta päätän lopuksi pitkälti itse sen mihin lyön ja minkälaisen lyönnin. Joskus jopa erilaisen kuin mitä Nalle ehdottaa. Yleensä kerron minkälaisen lyönnin haluan tehdä ja sillä mennään.

Kovat pudotuspelit ovat monesti tunteiden vuoristorataa, jossa pelin hallinta usein vaihtelee joukkueiden välillä. Mistä se nousukierre kaivetaan, jos kesken pelin tulee yllättävää takapakkia omassa sisä- tai ulkopelissä ja ote lipuu vastustajalle? Näitähän nähtiin kesällä erityisesti Manse-peleissä.

– Tärkein asia näissä tilanteissa on ymmärtää, että peli ei pääty siihen, vaikka yksi jakso hävittäisiinkin. Manse-peleissäkin kävi niin, että peliä ei missään nimessä jätetty kesken, vaikka siellä niitä mustia hetkiä joskus tulikin. Olen aiemminkin sanonut, että olemme hyvä joukkue sietämään painetta. Lisäksi kaikilla pelaajilla on kovat tavoitteet ja odotukset niin itseä kuin joukkuettakin kohtaan, niin kaikki tietävät, että toista mustaa hetkeä ei tule, vaan päinvastoin nostetaan sitä omaa tekemisen tasoa. Kyllä tässä on myös jotain voittamisen perimää. Muista kun tuliin Kirittäriin, niin minulle kerrottiin, että Kirittäret on aina ollut kova tiukoissa paikoissa. Usko omaan tekemiseen on kova, kuten myös siihen, että meitä ei voida voittaa, jos pelaamme itse hyvin. Pelaajat haluavat ratkaista pelejä, eivätkä pelkää vastuun ottamista – ehkä tässä on ero joihinkin muihin joukkueisiin verrattuna.

Pian alkavalla kaudella teiltä on kentille tulossa – ainakin paperilla – yksi Kirittärien kaikkien aikojen kovimmista joukkueista. Missä kapteenin mielestä ovat joukkueen vahvuudet ja missä ollaan vielä viime kesääkin taitavampia?

– Vahvuus on ainakin se, että hirveän monella ei pelikaveri vaihtunut ulkokentällä viime vuodesta. Ulkopelissä meille on ihan sama, kuka heitetään mihinkin rooliin, niin jokainen pystyy hoitamaan oman tonttinsa kiitettävästi. Emme pelkää vastuuta, vaan jokainen pystyy ja haluaa pelata mestaruudesta. Meillä on hyvä 1-kärki ja varmasti Suomen paras 2-kärki – pystymme pelaamaan lyöntijärjestyksestä niin monesta kohtaa peliä, koska meillä on paljon nopeita etenijöitä ja myös hirmuisesti kotiutusvoimaa. Pelipaikoista on kova kilpailu ja varmasti alkukaudesta pelaajia kierrätetään aika paljon – mutta en näe sitä kuitenkaan heikkoutena tai ongelmana. Uskon, että on meillä kuka tahansa sisä- tai ulkopelissä, niin hän varmasti hoitaa oman roolinsa hyvin.

– Viime kauteen nähden ollaan edellä varmasti ainakin fyysisesti ja joukkuepelaamisen osalta tässä vaiheessa kautta. Viime vuonna punttisalit olivat kiinni ja yhteisharjoituksia ei saanut järjestää, kun tänä talvena olemme päässeet harjoittelemaan joukkueena lähes läpi talven.

Viime kesänä Kirittäriltä nähtiin melkoiseksi hitiksi noussut korona-aikojen kunnaritanssi kotipesässä. Monesta suusta on kuultu, että olit itse pääpukarina tämän tuuletuksen synnytyksessä. Minkäslaisesta kunnarituuletuksesta yleisö saa nauttia tällä kaudella?

– Ei olla vielä, mutta asiasta on ollut kyllä puhetta. Onko se sitten kunnaritanssi vai jotain muuta, on vielä mietintämyssyn alla. Oli hauska nähdä, minkälainen hitti siitä viime kesän kunnaritanssista lopulta tuli. Muistan, kun teimme sitä viime keväänä harkkapelissä Hyvinkäällä pienellä porukalla, niin oli hämmästyttävää, että siitä se sai sitten lopulta niin suuren suosion. Se on aina hyvä, kun herättää keskustelua ja mielipiteitä.

Eeva Mäki-Maukola, kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Olet talven aikana kehitellyt Kirittärien nettisivuille omaa pelaajiston bottia. Kuinka tämä projekti jaksaa?

– Botti on valmis ja siitä on olemassa demoversio salasanan takana jo Kirittärien sivuilla. Toistaiseksi se on näkyvissä vain pienelle osalle testaajista. Työpaikalla pitää vielä miettiä otetaanko se käyttöön ja aletaan markkinoida vai miten sen käy. Botin päivittäminen on tällä hetkellä isoin ongelma, sillä se jäisi kokonaan minun harteilleni. Nyt siellä on jokaisen pelaajan osalta vastaukset viiteen erilaiseen kysymykseen, kuten mitä opiskelee, mikä on lempiruoka, mitkä ovat kolme parasta asiaa Jyväskylässä, kasvattajaseura ja tämän tyyppisiä perustietoja.

Pelaatte ensi viikonloppuna kaksi harkkapeliä. Minkälaisilla mietteillä noihin otteluihin ja joko on laitettu vappusimat käymään?

– Porukka on todella innoissaan, että viimein päästään pelaamaan pitkän talvikauden jälkeen. Meillä on peräti 5 harkkapeliä, joten sekin on iso edistysaskel viime vuoteen.Toivotaan nyt vappuviikonloppuun ainakin parempia kelejä, mitä on viime aikoina ollut. Pelien avulla pitäisi saada aika hyvä näkemys siitä, mikä taso on meidän tekemisessä ja missä tällä hetkellä mennään muihin nähden. Harjoituspeleissä on tärkeää saada peli pyörimään kunnolla, huippujuokkueet kohdataan sitten vasta sarjan aikana.


Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Eeva Mäki-Maukolan kummiyrityksinä toimivat:

#yhdessähuipulla2021 #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa

Jaa sosiaalisessa mediassa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Lue Myös