Kirittäret palasi mitalikantaan Tampereella – hopea maistui hyvältä yhden välivuoden jälkeen

12.3.2018

Kirittäret – Virkiä 2-1 (1-3, 2-1, 0-0, 2-1) Pesäkarhut – Kirittäret 1-0 (3-3, 3-2)

Tampereen Pirkkahallissa nähtiin lauantaina hyvätasoiset naisten SM-finaalit. Jyväskylän Kirittäret taisteli kahden vuoden tauon jälkeen itsensä mitaleille, vaikka taipuikin niukasti hopealle Porin Pesäkarhuja vastaan käydyssä finaalissa. Lapua vei pronssin ja talvikauden yllättäjä Tahko jätettiin neljänneksi. Mitalikolmikon keskinäiset otatukset olivat yleisöön menevää, viihdyttävää ja koukuttavaa pesäpalloa ja jo pelkästään näiden pelien perusteella naisten Superpesis on aivan loistavaa urheiluviihdettä tulevana kesänä.

La 10.3 klo 12.30: Kirittäret – Virkiä 2-1 (1-3, 2-1, 0-0, 2-1)

Viime vuosina yleisöä viihdyttänyt klassikolta maiskahtava yhteenotto näiden joukkueiden välillä sai jatkoa myös lauantaina Tampereella: pienten marginaalien peli olisi voinut kääntyä kummalle tahansa. Kirittäret kuitenkin kankesi itsensä väkisin finaaliin toiseen kotariin venyneessä trillerissä, kun Iina Valkeejärvi löi ratkaisevan voittojuoksun. Ottelun lopullinen ratkaisu oli dramaattinen, kun 3-2 tilanteessa Lapuan toisen kotiutuslyöntikisan tasoittavalla viimeinen lyöjä kiskaisi painavan pommin kakkosjatkeelle – ja se näytti katsomoon aivan varmalta tasoitukselta! Kakkoskoppari Camilla Kirsilä nousi yhdeksi Kirittärien sankareista hakemalla lyönnistä syöksykopin, mikä ratkaisi lopullisesti joukkueen finaalipaikan. Cami esiintyi muutenkin läpi koko viikonlopun lupaavasti viime vuodesta edistyneenä urheilijana.

Ottelussa kunnostautuivat myös monet muut pelaajat. Palkittujen (Emma Nieminen I, Marjukka Urpelainen II) lisäksi ratkaisevia suorituksia esitti Eeva Mäki-Maukola, joka liimasi muutaman ratkaisevan kiinnioton Lapuan tykistön pauhatessa pahimmillaan. Lukkari Mari Mantsinen on saanut runsaasti lisäpotkua etukenttätyöskentelyyn ja heittokäsikin on vahvistunut. Emma Sallinen löi kaksi tärkeää juoksua ja meno näyttää vahvalta jo tässä vaiheessa kautta.

Virkiä on yllättävän vahva, vaikka vaihtuvuus on ollut kovaa luokkaa monen kärkipelaajan lopetettua uransa viime syksynä. Emmi Viitala nousi komealla ulkopelillään ja upeilla vaihdoillaan joukkueen selväksi vastuunkantajaksi. Kapteenin nauha hihassa velvoittaa ja muutaman hieman nihkeämmän kauden jälkeen Viitala näyttäisi löytäneen vireen loistaa taas ensi kesänä. Janette Lepistön lyönnit näyttivät jopa vielä viime vuottakin vihaisemmilta, joten jos Virkiä onnistuu myös kesällä luomaan tilanteita riittävästi, Lepistö voi omalla vuorollaan ratkaista montakin peliä. Iina Lehtinen näyttäisi olevan kova vahvistus Lapuan tykistöön, vaikka tänään suoritukset vähän ailahtelivatkin.

La 10.3 klo 18.30: Pesäkarhut – Kirittäret 1-0 (3-3, 3-2)

Finaalijoukkueet eivät olleet vielä kohdanneet kauden aikana ja ennakkoarvioiden mukaan voimasuhteet olivat aika lailla tasan. Kirittärillä oli pelissä omat mahdollisuutensa, mutta niitä ei pystytty täysin hyödyntämään. Pori oli piirun verran parempi ja ansaitsi mestaruuden.

Kirittäristä ottelun parhaana palkittiin vahva yleispelaaja ja kapteeni Emma Nieminen ja jälleen mailassa mainiosti onnistunut kaima Sallinen, joka oli tässäkin finaalipelissä ratkaisevassa roolissa (3 lyötyä). Esiin on pakko nostaa myös Marjukka Urpelaisen kokemuksen mukanaan tuoma viileä suorittaminen niin kiinniotoissa, poltoissa kuin mailassa. Huikeaa suorittamista kaikilta näiltä naisilta.

Kirittärien jokeriosasto ei ollut finaalissa aivan terävimmillään kotiutuksissa, mutta eipä tätä hopealle jäämistä varmaan kukaan itkemään jäänyt. Ei nähty päitään pudistelevia, vaan onnistumisista hymyileviä nuoria naisia. Joukkue teki paluun mitalikantaan ja Urpelaista, Niemistä ja Iina Valkeejärveä lukuun ottamatta kyseessä oli kaikille muille naisten sarjan ensimmäinen sm-mitali. Erityistä herkkua se oli varmasti nuorimmille tulevaisuuden tähtipelaajille – Venla Karttuselle ja Riina Kankaanperälle.

Pesäkarhut on varmasti tulevalla kaudella todella vahva. Sillä on huippuetenijät (Henna Juka ja Milla Lindström), huippuvaihtajat (Venla Rapila, Emilia Itävalo ja Susanne Ojaniemi) ja kotiutuksista (ennen kaikkea Susanna Puisto) homma ei varmasti jää kiinni. Itävalon paluu välivuoden jälkeen oli niin väkevä, että tulossa lienee uran paras kausi. Kun nyt kärkijoukkueiden voimasuhteet on nähty, niin voisi jopa kainosti ennakoida Puiston nousevan ensimmäisen kerran urallaan kauden kovimmaksi kotiuttajaksi.

Kirittärien sisäpeli ei ole vielä löytänyt lupauksia vastaavaa tehokkuutta. Vaikka selkeä etenijäjokeri puuttuukin, niin joukkue on tulevassa sarjassa niitä harvoja, joka pystyy iskemään uskottavasti kahdella kärjellä. Peräkkäisiä onnistumisia ei harmittavasti tänään saatu kärjestä montakaan, mutta potentiaali on kova. Kotiutuksiin pystyvät ainakin Nieminen, Sallinen, Valkeejärvi ja Sumén, kunhan pesät ovat täynnä.

Virpi Hukan paluuta odotetaan kuin kuuta nousevaa, mutta hänenkään varaan ei toki voida koko kautta rakentaa. Aikaa on kaikille nostaa vielä omaa osaamistaan – ja asenteesta työntekoon se ei varmasti jää kiinni.