fbpx

EMMA KÖRKKÖ 300 – RUNKOSARJAN JUHLAPELI LAPUALLA 19.08.2020

Juhlan kunniaksi Kirittärien Fanikatsomon J. V. haastatteli tiistaina Emma Körkköä, lue juttu myös tästä.

Keskiviikkona rikotaan kova haamuraja naisten Superissa: Kirittärien Emma Körkkö pelaa 300. runkosarjapelinsä varmasti monia muistoja uran varrelta tuoneella Lapuan pesäpallostadionilla. Saavutus on kova, sillä aktiivipelaajista ainoastaan Pesä Ysien ikinuori Sarita Heikkinen on päässyt vastaavaan. Aikaisemmin tällä kaudella hän on jo saavuttanut kaksi kovaa rajapyykkiä: 600 tehopisteen ja 1400 kärkilyönnin haamurajat rikkoontuivat heinäkuussa. Nuoresta iästään (28 v.) huolimatta Emmalla on jo pitkä kokemus naisten Superista. Erikoista on se, että Körköltä ei ole urallaan jäänyt ainoatakaan peliä väliin loukkaantumisten takia eli katkeamaton peliputki jatkuu jo 13. vuotta peräkkäin. Pääsarjaan Körkkö tuli jo v. 2008 kasvattajaseurassaan Turku-Pesiksessä, jonka jälkeen superin ura on jatkunut Pesäkarhuissa (2011) ja Rauman Lukossa (2013), kunnes v. 2014 T.J. siirtyi Kirittäriin saapuessaan opiskelemaan Jyväskylään.

Emma Körkkö 300 superpesisottelua 19.08.2020
Kuva: FotoAntti / Jyrki Röppänen

Kaikki naispesistä seuranneet tietävät millaisesta pelaajattaresta on kyse: voimakastahtoinen sisäpelin multipelaaja, jolta käy niin kotiutus, vaihdot kuin eteneminenkin; ulkopelissä polttolinjan pallovarma pyromaani, joka aina tuntuu olevan oikeassa paikassa ja jonka suorittaminen näyttää niin helpolta. T.J:n saavutukset ovat huikeat: 3 SM kultaa, 2 hopeaa, 1 pronssi, 7 Itä-Länsi edustusta, vuoden pelaaja 2016, lukuisia tilastovoittoja ja paljon muuta. 300. runkosarjapelin kunniaksi haastattelimme T.J:tä kentän laidalta. Lisäksi Kirittärien kapteeni Eeva Mäki-Maukola sekä pelinjohtaja Nalle Viljanen luonnehtivat Emmaa pelaajana ja joukkuetoverina. Näistä paljastuu hienosti superin ehdottoman tähtipelaajan persoona: määrätietoinen ja lahjakas joukkuepelaaja isolla J:llä. Mikä parasta, saamme nauttia Jyväskylässä Emman suorituksista ainakin vielä kahden tulevankin kauden aikana.Valtaisat onnittelut T.J. Emma Körkkö!

T.J:n HAASTATTELU

1. Nuorempana pelasit vakavasti myös jalkapalloa ja olit siinä jo tyttöjen maajoukkueringin kynnyksellä, mutta sitten päätit keskittyä pesäpalloon. Miten päädyit valitsemaan pesäpallon ja oliko päätös helppo?

– En itse asiassa koskaan ole ollut maajoukkueringissä, koska maajoukkuetoiminta alkoi vasta vanhemmissa ikäluokissa. Pelasin ykköspesistä 15-vuotiaana Turussa ja kyseisenä kesänä murtauduin yhdeksikköön koppariksi. Samaisena vuonna nousimme superpesikseen. Silloin päätin että nyt pitää selkeästi panostaa jompaankumpaan. Päätös ei missään nimessä ollut helppo sillä futiksen puolella mulla oli ehkä jopa isommat tavoitteet. Siinä kohtaa tuntui että pesiksessä unelmat ovat hieman lähempänä ja nautin pesiksestä ehkä vähän enemmän.

2. Kun sinut valittiin v. 2016 Vuoden pelaajaksi, entinen jalkapallovalmentajasi onnitteli sinua FBssa ja sanoi, että noin olisi käynyt myös jalkapallossa. Onko lupaavan jp-uran jättäminen tuonut koskaan ajatuksia, että mitä jos olisinkin valinnut toisin?

– Kyllä sitä joskus on tullut mietittyä. Unelma oli päästä jenkkeihin yliopistoon ja sinne pelaamaan. Vaikea sanoa olisiko niin käynyt tai olisiko taidot riittäneet kuitenkaan. Jalkapallo on kuitenkin niin loukkaantumisherkkä laji että ei sitä tiedä vaikka olisi loukkaantumisten kanssa joutunut sitten kamppailemaan. Eipä sitä liikaa kannata miettiä, koska pesiksen kanssa kävi kuitenkin paljon paremmin mitä ikinä osasin kuvitella.

3. Saavutuksesi superissa (13 kautta) ovat hengästyttävät: 3 mestaruutta, 2 hopeaa, 1 pronssi, vuoden pesäpalloilija (2016), kultainen maila (2016), kärkilyöntikuningatar neljästi (2016, 2017, 2018, 2019), 7 Itä-Länsi- edustusta, 4 x kultainen räpylä, ja paljon muuta. Mitä näistä arvostat itse eniten / millaisia ajatuksia näistä?

– Semmoinen lista, etten olisi pikkutyttönä uskonut mitään noista saavuttavani. Joukkueena saavutetut mestaruudet on ehdottomia ykkösiä tällä listalla. Ne on aina omia projekteja ja kun se yhdessä kuljettu matka saa parhaan mahdollisen päätöksen, niin ei ole parempaa tunnetta. Toki nuo henkilökohtaisetkin saavutukset lämmittää kovasti mieltä enkä voi kieltää ettenkö niistäkin haaveilisi edelleen.

4. Onko jokin tietty peli jäänyt erityisesti mieleen ja miksi? Esimerkiksi tuleeko mieleen ikimuistoisin lyönti / poltto?

– 2018 toisessa finaalissa Mansea vastaan olin ollut ihan järkyttävän huono koko pelin. En muista onnistuinko kertaakaan, mutta sitten kotiutuslyöntikilpailussa löin täydellisen kakkosjatkekumuran ja siitä tuli juoksu. Siitä tuli hyvä mieli ja sen vuoksi jaksan aina uskoa seuraavaan suoritukseen vaikka kaikki olisi mennyt pieleen.

5. Miten itse luonnehtisit/kuvailisit kehityskaartasi superissa? Oletko esimerkiksi ’aina’ pelannut ulkona polttolinjassa ja sisällä kotiuttajana/vaihtajana?

-Tämä on sinänsä hauska, koska aloitin superpesisurani 2-kopparina ja etenijänä. Muutaman vuoden olin koppari, sitten etukenttäpelaaja, mitä olin pelannut junnuvuodet. Sisäpelirooli oli aina ollut etenijä-vaihtaja. Kun 2013 syksyllä siirryin Jyväskylään ja Nalle sanoi että tehdään susta kotiuttaja, niin naurahdin hiukan. En osannut ajatella että mulla olisi lyöntivoimaa tai sellaista itseluottamusta olla kotiuttaja. Ensimmäisenä talvena Kirittärissä siirryin polttolinjaan mikä tuntui itsestäkin tosi hyvältä ratkaisulta. Kirittäriin siirtyessäni fysiikka parani aika paljonkin ja sain lyöntivoimaa. Ei mennyt montaa vuotta kun yhtäkkiä olin kapteenistossa ja vuonna 2017 ensimmäisen kerran kapteeni. Joten henkisellä puolellakin sain ja otin vastuuta koko ajan enemmän.
Onhan siinä kaikin puolin kaksi täysin eri pelaajaa niin henkisesti kuin fyysisesti kun miettii ensimmäistä superpesisottelua ja vaikka tätä kautta. Luonteen en kuitenkaan koe muuttuneen juurikaan.

6. Edelliseen liittyen, millainen rooli edustamillasi seuroilla (Turku-Pesis, Pesäkarhut, Rauman lukko, Kirittäret) on kehityksessäsi pelaajana?

– Turussa olen pesisoppini saanut ja siellä on luotu kaiken perusta. Turussa on kaikissa joukkueissa ihan junnuista lähtien ollut älyttömän hauskaa ja koen että olen aina saanut olla oma itseni. Se oli yksi suurimmista syistä miksi pesis oli niin mukavaa – mut otettiin superhyvin vastaan edustusjoukkueessa vaikka olin tosi nuori. Porissa opin tosi paljon taktisia asioita – miten kannattaa pelata missäkin tilanteessa ja miksi. Raumalla sain ensimmäistä kertaa vastuuta ykköskärjessä pelaamisessa. Kirittärissä musta tehtiin sitten huippupelaaja: vaatimustaso oli ihan eri sfääreissä mihin oli tottunut ja tykästyin seuraan, ihmisiin ja valmennukseen alusta lähtien. Musta kaivettiin esiin ominaisuuksia mitä en edes itse kokenut omaavani (huom. edellinen vastaus).

7. Me kentän laidalla näemme vain pelaajien suoritukset kentällä. Tiedämme kyllä, että Kirittärien kaltaisessa huippujoukkueissa harjoitellaan tosi kovaa, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Millainen siis on pelaajan vuosi huippuseurassa? Onko esimerkiksi kauden jälkeen loppuvuosi hiljaisempaa harjoittelussa vai mennäänkö marraskuussa jo ’täysillä’? Entä sitten kauden aikana, mahtuuko kesään ’muuta elämää’ kuin pesäpallo?

– Yhteisharjoitukset tai leirit alkavat yleensä viimeistään marraskuussa, joten käytännössä ainoastaan lokakuu on omaharjoittelujaksoa. Harjoitellaan määrällisesti tosi paljon. En usko että missään muussa joukkueessa harjoitellaan niin paljon kuin meillä. Lajitreenit kestävät yleensä lämmittelyineen 2,5-3h. Talvisin punttia tehdään muutaman kerran viikossa ja juoksutreenejä myös pari kertaa viikossa. Sen mukaan miten ihmiset käy töissä tai koulussa niin suunnitellaan arkirytmiä sopivaksi koska pitää myös palautua. Koen että kun olemme tottuneet kovaan kuormaan, kestämme sitä myös kesällä kovan peliruuhkan keskellä.
Kesäisin peliaamuisin jokainen tekee lyhyen puntin, jotta pystymme voimatasoja pitämään yllä myös kesällä. Aamutreenit ovat aina ohjattuja (monissa joukkueissa aamutreenit ovat ymmärtääkseni joko vapaaehtoisia tai sitten sellaisia että saa päättää itse mitä tekee) ja kesälläkin meillä on lähes joka päivä kahdet treenit. Eli ei ihan hirveästi kesäisin kerkeä muuta tekemään. Vaikka saattaa kuulostaa hurjalta, niin on meillä lepopäiviäkin olemassa. Lepopäivinä tykkäämme viettää aikaa kopilla tai muuten vaan hengailla toistemme seurassa.

8. Meille kentän laidalla tuli joulu, kun pyörsit lopettamispäätöksen. Ja melkoinen joululahja oli, kun teit saman tien 3 vuoden sopimuksen Kirittäriin. Millaisia ajatuksia sinulla on tähän liittyen? Mitä esimerkiksi pyrit vielä kehittämään pelissäsi?

– Olen todella tyytyväinen päätökseeni jatkaa. Siihen vaikutti vahvasti se, että tulen asumaan opiskelujen myötä Jyväskylässä vähintään seuraavat kolme vuotta. Nyt kun saan pitkästä aikaa myös talven treenata joukkueen kanssa, niin olen varma että kehitystä tapahtuu. Haluan kehittyä erityisesti fysiikassa, jotta pystyn mahdollisimman tehokkaasti suorittamaan ulkopelissä ja juoksemaan pesänvälejä lujempaa kuin koskaan. Lisäksi haluan monipuolistaa lyöntivalikoimaani, mikä on kohtalaisen yksipuolinen tällä hetkellä.

9. Olet pelannut superin tasolla jo 13 vuotta. Miten naispesis on mielestäsi kehittynyt tuona aika?

– Vaikea sanoa. Tämä voi olla ihan vääräkin tieto, mutta ensimmäinen asia mikä tuli mieleen on se, että naiset ovat alkaneet syöksyä enemmän. Toinen asia on se, että mielestäni pienten lyönnit ovat monipuolistuneet ja nykyisin nähdään enemmän ”temppuilua” kuten vaikka ylitysnäppiä. Sen sijaan varsilyönnit ovat mielestäni vähenemään päin.

10. Olet nuori nainen, mutta superin tasolla jo valtavan kokenut. Millaisia ohjeita/neuvoja/vinkkejä antaisit uraansa aloitteleville pelaajille?

– Olen viime vuosina paljon työskennellyt nuorten pesäpalloilijoiden kanssa, joten uskon tietäväni minkälaisia asioita siellä pyörii päässä. Ehkä tärkein neuvo on se, että uskaltaa unelmoida isoistakin asioista ja sanoa ne ääneen. Sen jälkeen tehdä selkeä suunnitelma, miten ne tavoitetaan (välitavoitteet) ja mitä se tarkoittaa jokapäiväisessä tekemisessä, koska tavoitteet ohjaavat toimintaa. Se voi olla vielä helppoa, mutta samalla pitää myös muistaa olla armollinen itselleen ja hyväksyä se, että välillä epäonnistuu. Kun oppii hyväksymään epäonnistumisia, niin pääsee nopeammin eteenpäin ja fokus on oikeissa asioissa.

Kommentteja joukkueesta

Tj on mahtavan joukkuekaverin lisäksi myös todella hyvä ystävä. Hän uskaltaa tilanteessa kuin tilanteessa olla oma itsensä eikä pelkää näyttää tunteitaan. Joukkuekaverina hän on todella hauska ja huumorintajuinen (uskokaa tai älkää), kannustava, hyvä kuuntelemaan sekä suorasanainen. Pelaajana hänellä on todella korkea vaatimustaso itseään kohtaan, mikä onkin tehnyt hänestä yhden Suomen parhaista pesäpalloilijoista.

KIRITTÄRIEN KAPTEENI EEVA MÄKI-MAUKOLA

Korostan Emman halua kehittyä, asiat kentällä ja sen ulkopuolella tulevat tehdyksi huolella. Monipuolinen sisäpelaaja: etenee, vaihtaa ja kotiuttaa. Ulkona huippu, pallovarma ja erinomainen pelinlukija. Hyvä joukkuepelaaja. Vaikka onkin pelaajana tähti, joukkueen etu on tärkein. Pidetty pelaaja ja johtaja.

PELINJOHTAJA NALLE VILJANEN

Juttu on julkaistu aiemmin Kirittärien Fanikatsomon Facebook-sivuilla / J. V.

Emma Körkön tilastot Pesiksen maailmassa
Juhlaottelua voi seurata tänään Ruudun päälähetyksenä

#yhdessähuipulla2020 #emmakörkkö300

Jaa sosiaalisessa mediassa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Lue Myös