Ratkaiseva finaali ja Hippoksen mahdollinen jäähyväisottelu päättyi legendaarisen mummoikäisen kentän riemuksi vielä kerran Suomenmestaruuteen. Jäähyväisfinaali pelattiin jalkapallolukemissa, kun molempien joukkueuiden ulkokenttä piti ja juoksuja saatiin odottaa harvakseltaan. Upea yli 2000-päinen jyväskyläläisyleisö eli sateessa omaa unelmaansa välillä yllättävänkin reiskuvasti. Mestaruuden ratkettua monella jäi roska silmään kotijoukkueen kaudesta, menneestä ja tämän päivän peliesityksistä.
Manse oli koko ottelun ajan tilanteita valmistavampi osapuoli, mutta ulkopelin juhlaanhan tämä päättyi. Kirittärien 2- ja takatilannepelaaminen oli tänään parempaa kuin kaverilla. Sen kummempaa draamaa tästä ei tuloksellisesti tarvitse rakentaa, kuin Emma Körkön kaksi lyöntiä ja Anna Ala-Kauhaluoman yksi tasoitus. Äärimmäisen hienoon ulkopeliin päättyi tämä kausi. Uskomattoman hienon ulkopelin pelannut Venla Karttunen teki ottelun ratkaisseita pelastuksia räpylässä. Tinja Töyrylä ja pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi valittu Eeva Mäki-Maukola tekivät niin ikään ratkaisevia polttoheittoja kotipesään. Mari Mantsinen otti 4 kärpästä ja kypsytti Mansen kovan ykköskärjen. Joukkueen paras ulkopeli nähtiin juuri ratkaisevalla kerralla.
Täysi tunnustus täytyy silti antaa Manselle ja varsinkin sen ykköskärjelle. Joukkue oli koko ottelusarjan vaikea pideltävä Kirittärien puolustukselle. Kotijoukkueen kilpikonnamaisen pitävä ulkopeli riisui kuitenkin lopulta Mansen isoimmat aseet. Kärjestä saatiin riittävästi haavoja tai paloja ja vaikka kakkoskärkikin teki tilanteita, niin lopulta palot tulivat kotiin. Saaga-Angelia Raudasoja, Elli Kattelus ja Virpi Hukka pelasivat hienot finaalit ja olivat alituisena haasteena jyväskyläläisten ulkokentälle.
Kirittärien tärkein pelaaja pudotuspeleissä ja ennen kaikkea finaaleissa oli peliesityksillään vastustajat lannistanut lukkari Mari Mantsinen. Lähes ikoniseen asemaan Kirittärissä noussut Emma Körkkö pelasi niin ikään unohtumattomat läksiäiset Kirittärille ollen finaalisarjan paras kotiuttaja.
”All in oranssi”-asenne nousi esiin koko joukkueen peli-ilmeessä varsinkin finaaleissa. Ensimmäisen finaalin kovilla henkilökohtaisilla suorituksillaan ratkaissut Eeva Mäki-Maukola valittiin lopulta pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi. Venla Karttunen oli myös hirmu tikissä kauden tärkeimmällä hetkellä. Susanne Ojaniemi oli tärkeä lenkki kärjen vaihtajajokerina ja pelasi isolla tunteella jäähyväispelinsä. Tinja Töyrylä ja Sara Kujanen ottivat hienosti kotiutusvastuuta. Ella Korpela ja pienemmässä roolissa pelannut Kati Tanhua menivät päättäväisesti kentälle. Tänä vuonna Jutta Myllyniemen ja Ella Mäkelän rooleissa korostui timanttinen ulkopeli. Laura Toikkanen oli varmasti juuri oikea kapteeni luotsaamaan joukkueensa läpi useamman boforin turbulenssin. Hutunkeittoja ei tarvitse voittaa, kunhan kannu nousee komeasti. Ja nousihan se!
Mattias Kitolan kasvutarina pelianalyytikosta mestaripelinjohtajaksi yhden kauden aikana on kuin amerikkalainen unelma, herkkupala suoraan Hollywoodista. Kitola omaksui Kirittärien arvot nopeasti ja tinkimätön työnteko palkittiin lopulta Suomenmestaruudella. Tätä saavutusta ei pysty vähättelemään edes muuten vaatimaton nuori mies. Armoton analyytikko oli kesän mittaan monasti vielä tuntienkin päästä pelin jälkeen pukukopilla puntaroimassa sitä, missä joukkue onnistui ja missä sen oli vielä mahdollisuus kasvaa.
Arvokasta taustatukea kokemattomalle pelinjohtajalle antoivat kaiken nähneet ja kokeneet Katja Saari ja Riitta Holappa, joiden läsnäolo ja tsemppaus toivat varmasti ison selkänojan pelinjohtajalle ja joukkueelle juuri silloin, kun sitä eniten kaivattiin.
Joukkueen taival oli tänä vuonna moniin aikaisempiin kausiin verrattuna kaikkea muuta kuin lineaarinen. Pelinjohtajavaihdosten ja julkisen kirjoittelun lyödessä välillä kovaakin joukkuetta, johon se oli itse syytön, jouduttiin hetkeksi syvään päähän. Ammattitaitoa ja pelastusrenkaita löytyi omasta takaa lopulta niin paljon, että kultajuna saatiin taas raiteilleen.
No entäpä sitten meidän perusperttien ja berttojen tunnelmat mestaruuden ratkeamisen jälkeen?
Heti pelin jälkeen mieli oli ymmärrettävästi riehakkaan iloinen ja sillä oli hurjasti energiaa. Se säntäili sinne tänne päättömästi kuin herkkupalaa kärkkyvä keskenkasvuinen labradorinnoutaja, riehaantui tekemään pari kuperkeikkaa keskellä Hippoksen stadionia ja juoksi taas muiden villisti juhlivien ihmisten sekaan. Se saapui jonkin ajan kuluttua toviksi takaisin ikään kuin kysyäkseen joko riittää, mutta kun ei vastausta kuulunut, jo piti päästä vielä ottamaan lisää iloloikkia.
Muutaman hetken jälkeen iloon sekaantui aimo annos herkkiä tunteita. Emma Körkön upea ura Kirittärissä tuli viimein päätepysäkille, Susanne Ojaniemi sai lopulta sen Suomenmestaruutensa jäähyväisottelussaan. Ennen kaikkea mieltä herkisti kuitenkin koko joukkue. Se, mitä kaikkea se on joutunut käymään läpi sitten viime syksyn ja selviytynyt siitä voittajana. Armoton työ ja kova usko omaan joukkueeseen oli silmiin pistävää silloinkin, kun pelilliset otteet eivät aivan tällaista riemukulkua loppukaudeksi luvanneet.
Joka syksyisestä pesiskatsomoiden piinapenkistä on kuitenkin jälleen kerran selvitty kuivin jaloin ja housuin, ja lähes kuivin silmin. Matka Kirittärien kanssa 2014-22 on ollut jotain niin uskomattoman hienoa, että kevyiltä tuntuvat sanat kuvailemaan elettyjä tunteita. Oman ja monen muun tytön kasvutarinan todistaminen aitiopaikalta huippupelaajaksi, ammattimainen ja tinkimätön asenne harjoitteluun, periksiantamattomuus tiukoissa tilanteissa ja äärettömän taitavat yksilöt ovat tehneet matkasta unohtumattoman. Yhdeksän vuoden aikana 8 kertaa finaaleissa ja 5 viimeisen vuoden aikana 4 Suomenmestaruutta kertoo sinällään jo lähes kaiken. Menestyksessä sattumalle ei jätetä pienintäkään mahdollisuutta, ja usko omaan itseen ja joukkueeseen täytyy olla täyttä rautaa silloin, kun pelataan isoilla panoksilla.
Kaiken tapahtuneen jälkeen tämä viimeinen mestaruus maistuu ehkä sittenkin kaikkein makeimmalta. Jojon tavoin toisinaan kauden aikana sinkoillut peliote löysi harmonian ja tehokkuuden jälleen juuri oikealla hetkellä. 3-0, 3-0 ja vielä kerran 3-1 pudotuspelisarjoissa on häikäisevä suoritus. Monen mielihyvää kauden lopputuloksesta lisää varmasti se, että Susanne Ojaniemi ja Emma Körkkö saivat päättää komeat uransa mestaruuteen. Mattias Kitolasta kasvoi hämmästyttävän nopeasti kiven kova pelinjohtaja ja kultasormi Nalle Viljasen manttelinperijä. Kova ja kuuluva on tämän nuoren miehen lähtölaukaus omalle pelinjohtajauralleen. Valmennus on aina ollut Kirittärissä huipputasolla ja koutsit ottivat nöyrästi vastaan menneen vuoden henkiset haasteet joukkueelle.
Rajaton ilon tunne saa toki aina kauden loputtua myös hieman mollivaikutteisia väreitä, kun tietää, että tämän joukkueen tarina päättyy tähän kauteenv. Mutta sinne vintille samaan pahvilaatikkoon, haalistuvien lehtileikkeiden ja -kuvien joukkoonhan ne muutkin joukkueet on aina kuopattu. Sinne tämäkin joukkue kuuluu, mutta historiaan se myös jää edesottamuksillaan. Vaikka sen siipien havina Hippoksen yllä pikkuhiljaa vasta vaimenee. Uusi joukkue kokoontuu taas vajaan parin kuukauden kuluttua yhteen, ja se alkaa valmistella meille takuulla päättäväisin siiven iskuin uusia ihastuksen hetkiä kaudelle 2023.
Tilastot: https://www.pesistulokset.fi/ottelut/58507
Palkitut
| Ottelun Sohwitar | Mari Mantsinen |
| I | Emma Körkkö |
| II | Tinja Töyrylä |
Otteluraportin tarjoaa
#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #pesis100 #tunteenpaloja
