fbpx

Kirittärien Fanikatsomo haastatteli Venla Karttusta

Fanikatsomon haastatteluvuorossa on superjuniori Venla Karttunen.

Venla Karttusen hengästyttävät taikatemput nostivat hänet jo 17-vuotiaana lajinsa eliittiin

Tunne on vähän samanlainen kuin turkulaisen kahvilan kassajonossa, kun edessä oleva asiakas esittelee luontevasti tilauksensa: ”Paassitviispiispist!” Siis että mitä? Että niin kuin…? Aistit rekisteröivät jotain, mutta aivot tilttaavat. Samalla tavoin monen itseään fiksunakin pitävän ihmisen leukaluu valahtaa välillä pari senttiä alemmaksi, kun katselee erään nuoren naisen velhomaisia suorituksia Hippoksella. Ja yhtä temppua kun jäät siinä hetkeksi aprikoimaan – tuskainen ilme naamallasi, kun aivonystyräsi pinnistelevät parastaan – niin jo kohahtaa taas yleisö, kun uutta taikatemppua pukkaa kehiin. Ja hitsi – no nyt sekin meni ohi!

Katsojan pitää virittää silmänsä ja pelituntemuksensa aivan tappiin, jos meinaa seurata Venla Karttusen pelaamista. Vensin oma pelitietokone lähettää bittejä semmoisella nopeudella omien korviensa väliin kentän kartasta, ulkopelaajien sijoittumisesta tai lyöjän liikkeistä, että katsoja ei kerta kaikkiaan meinaa pysyä mukana. Jotain ihailtavan raipemaista tässä tyypissä on. Etulukijana ja polttajana ulkona sekä sisällä 1-kärjen luotettavana vaihtajana numerolla 3 pelaava Karttunen on kiltin ja viattoman oloinen seireeni, joka tanssii kuin perhonen, mutta pistää kuin ampiainen. Vastustajat ovat varpaillaan kuin balettitanssijat, mutta silti Venlan piruetit ovat monille liikaa.

Venla Karttunen, kuva Foto-Antti

Vensin pelaamisessa ihastusta herättää tekemisen luovuus ja ennakoimattomuus. Hän vangitsee katsojan rohkeudellaan, älykkyydellään ja pelinlukutaidollaan, mikä saa vanhat kompurajalkaiset äijätkin hihkumaan ja pomppimaan Hippoksella kuin teinitytöt aikoinaan Dingon konsertissa. Onnistuneen pelisuorituksen jälkeen nähdään suloisen aitoja riemunpurkauksia, jotka tulevat syvältä sydämestä. Hänen kaltaisensa pelaajat ovat äärettömän tärkeitä koko lajin elinvoimalle. Tätä se kansa haluaa: hämmästyä, hämmentyä, hurmioitua ja lopulta riemuita taiturimaisten pelaajien edesottamuksista. Iloa ja ihastuksen tunnetta näkee katsomossa monesta naamasta. Olo on kuin donegalilaista viuluvirtuoosia kuunnellessa.

Siinä menee pelin selostajakin välillä sanoissaan solmuun, kun kahvanäpy sujahtaa yhtä luontevasti joko ykkös- tai kakkosrajaan – juuri toiseen suuntaan mihin etupelaaja ennakoi. Tai jos etupelaajat uskaltavat tulla liian lähelle, niin laitetaanpa sitten tuosta pikku laakanäppi etupelaajien yli. Tai puhkaistaanpa vaikka tällä kertaa piruuttaan 2-jatke, kun sielläkin on näköjään tilaa. Aina tuntuu löytyvän kentästä pallon mentävä reikä. https://www.ruutu.fi/video/3691510

Venla Karttunen
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Vasta 18-vuotiaan pelaajan ansiolista on hengästyttävää luettavaa ja kehityskäyrä sojottaa uhmakkaasti kohti taivaita: 3 naisten Suomenmestaruutta, 2 Vuoden tyttöpesäpalloilijan titteliä ja iso rooli Kirittärien sisä- ja ulkopelissä aina siitä asti, kun hän teki ensiesiintymisensä 15-vuotiaana hentona teinityttönä naisten Superissa kesällä 2018. Viime kaudella Venla ylsi 17-vuotiaana jo sarjan Top10-listalle etenijä-, kärkilyönti- ja tehotilastossa. Huippunopeutta löytyy jo nyt ja kun voimatasot kasvavat Karttusen karttuessa, hän tulee olemaan jonain päivänä sarjan kärkikotiuttajia. Jo viime kesänä Venla huudatti yleisöä 5 kunnarillaan. Hänestä on kasvamassa sarjan domivoiva multipelaaja, jolle sopii sisäpelissä rooli kuin rooli, ulkopelipaikka on hämmentävän pelinlukutaidon ansiosta silti ilman muuta linjassa.

Kirittärien pelaajahautomon kirkkain helmi on kasvanut urheiluun lapsesta lähtien vahvasti pesäpalloa hengittävässä perheessä. Liekö sitten geeniperimää vai oman urheilullisen kasvutarinan seurausta, aivan poikkeuksellisen lahjakkaasta nuoresta urheilijasta on kyse. Himoharjoittelijana tunnettu Vens kertoi julkisesti jo pari vuotta sitten aikovansa olla jonain päivänä lajinsa paras. Ja tästä ei kannata edes vetoa lyödä, on liian pienet kertoimet. Suomesta löytyy hirmuisesti nuoria harvinaisen lahjakkaita pesäpalloilijoita, mutta on vain yksi Venla Karttunen. Ensi syksynä kenties jo 3. kerran urallaan Vuoden tyttöpesäpalloilija? Siihen ei ole yltänyt vielä yksikään naispesäpalloilija. Hämmästyksen ja ihastuksen hetkiä nähdään Hippoksella vielä vuosia tämän jutun kirjoittamisen jälkeen.

No moi Venla – vähän liian pitkästä aikaa! Mitenkäs viikko on lähtenyt Jyväskylässä käyntiin? Taisitte saada vapaapäivän kovan viikonlopun jälkeen?

– No moikka! Katselin tässä juuri jääkiekon SM-liigan välieriä kavereiden kanssa. Meillä oli tänään huoltava päivä eli kävin aamulla hierojalla. Huomenna meillä on lepopäivä, mutta nyt tässä on hyvin aikaa jutella.

No kiva! Pääsitte viimein avaamaan kesäkauden harjoituspeleissä Raumaa ja Seinäjokea vastaan. Minkälaisia ajatuksia tuosta viikonlopusta jäi mieleen koko joukkueen ja oman pelaamisen osalta?

– Joukkueen pelistä jäi tosi hyvä fiilis, ollaan selkeästi ihan oikealla tiellä. Minusta nyt ei ollut semmoista sirkusta kuin monesti kauden avauspeleissä – peli pysyi hyvin kasassa ja hallittiin selvästi molempia otteluita. Eiköhän tuo kerro muille joukkueille, että meiltä ei kesällä helposti pinnoja lähde. Kelit eivät ole vielä olleet suosiollisia ulkona pelaamiseen, mutta ihan hyvällä mallilla on joukkueen pelaaminen. Pikku hiljaa hyvää tulee. Kovasti tässä kauden alkua odotellaan.

Sinulla on erittäin monipuolinen lajitausta. Mistä sivulajeista koet olleen eniten hyötyä omalle pesäpallourallesi?

– Pallopelit ovat tuoneet monipuolisuutta ja kehittäneet varmasti pallosilmää. Jääkiekkoa ja sählyä pelasin pisimpään, mutta yläkoulussa nekin jäivät, kun aloin keskittyä pelkästään pesäpalloon. Pienempänä tuli paljon käytyä Hippoksella katsomassa Kirittärien pelejä, joten sieltä on varmaan myös jäänyt jotain mieleen hyvistä pelisuorituksista.

Sinua on aiheestakin kiitelty hyvästä pelinlukutaidostasi. Puhutaan myös hyvästä pallosilmästä. Mistä se syntyy ja miten luonnehtisit sitä?

– Kyllä se tietysti ajan myötä kehittyy, mutta varmaan siinä on jotain luonteistakin. Joillakin selvästi on vähemmän pallosilmää kuin toisilla. Toistojen määrä varmasti vaikuttaa. En ole pienenä itse juuri normaaleja tyttöjen leikkejä leikkinyt, vaan aina olen ollut pihalla pelaamassa jotakin lajia.

Venla Karttunen
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Onnistumisen riemu ja sitä seuraavat tuuletukset näkyvät pitkälle katsomoon eli Intohimosi pelaamiseen on jotain poikkeuksellista. Osaatko selittää mistä tuo valtava voimavara syntyy? Onko se opeteltavissa oleva asia vai jotain täysin persoonallisuuteen liittyvää?

– Isompana on tullut sellainen ajatus, ettei halua hävitä peliäkään. Varmaan myöskin kova lataus isompiin peleihin vaikuttaa. Ehkä tämä liittyy myös persoonallisuuteen – se vain tulee jostain sisältä.

Miten koet pelikentällä vastustajan kovat onnistumiset – minkälaisia tunteita ne herättävät?

– Eipä oikeastaan, ainakaan siinä pelihetkessä. Ehkä se tuo vielä hieman enempää nälkää siihen, että seuraavaksi on meidän vuoromme onnistua.

Sisäpelissä sinut tunnetaan melkoisena jonglöörinä, jonka taikakaluna on pesäpallomaila. Kuinka pitkälti pääset itse päättämään, minkä lyönnin valitset?

– Aika pitkälti päätän itse lyönnin ja lyöntisuunnan. Joskus päätetään myös Nallen kanssa yhdessä, kun osataan ennakoida ulkokentän liikkeet. Monesti on myös niin, että on joko parivaihtoehto kenelle lyödään ja päätän sitten näiden pelaajien liikkeistä mihin jää eniten tilaa ja sinne sitten lyödään.

Minkälaista se on ylipäätään lähteä kauteen, kun menneiltä vuosilta repussa on pelkkää kultaa, palkintoja ja monenlaisia tunnustuksia? Tunteeko pelaaja paineita siitä, että taas pitäisi alkavalla kaudella olla paremmassa tikissä kuin koskaan?

– Enpä juuri ole tällaisia asioita miettinyt. Enemmän näitä odotuksia asetan itse itselleni, en kyllä ajattele yleisön odotuksia. Odotukset uudesta kaudesta ovat yleensä aika maltillisia siinä mielessä, että ne perustuvat vain siihen, mihin on potentiaalista pystyä.

Venla Karttunen
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Minkälaisena koet tuon hirmuisen suitsutuksen huippupesäpalloilijana? Onko siinä vaarana, että pelaaja ylpistyy liikaa? Eikö se nöyränä pysyminen ole vaikeaa, kun selkään taputtelijoita kohtaa joka puolella?

– En usko, että semmoista vaaraa on eikä niin ole käynytkään. Asenne lajiin pitää olla nöyrä ja pyrkiä vain itse kehittämään niitä omia heikoimpia osa-alueitaan. Vaikka jossain pelissä saattaisi tulla hyvät tehot ja joku kehuisi siitä, niin seuraavassa pelissä pitää pystyä vain pelaamaan taas omalla tasollaan. Aina mennään täysillä seuraavaan peliin – ei tämä sen kummempaa ole.

No heh, tätä juttua sinun sitten ei kannata lukea – tuli sen verran hehkutettua sun osaamista…

– Luen kyllä mitä peleistä kerrotaan tai jos minusta tehdään jotain juttuja, niin niitä on ihan kiva lukea. Kyllä se tuo aina hyvän mielen. Ja saan niistä kyllä lisää virtaa – otan niistä kyllä ilon irti.

Mitenkä talviharjoittelukausi on omalta osaltasi onnistunut?

– Talvikausi on mennyt hyvin. Olen päässyt paljon myös aamutreeneihin ja lajissa on selvästi tullut edistystä. Lyönti- ja heittovoima ovat kasvaneet. Tunnen olevani lajitehokkaampi ainakin edellisiin vuosiin verrattuna. Juoksu ei ole vielä lähtenyt kulkemaan aivan parhaalla tavalla, mutta en ole siitä huolissani. Voimaa on tehty paljon enemmän kuin aiemmin ja olen varma, että kyllä se sieltä lähtee kulkemaan.

Minkälaisia henkilökohtaisia tavoitteita sinulla on alkavalle kaudelle?

– Totta kai tavoite on pelata paremmin kuin viime kaudella. En ole miettinyt mitään numeerisia tavoitteita juoksujen tai kärkilyöntien osalta – keskityn mieluummin siihen, että mennään peli kerrallaan.

Nuorimmat Kirittärien pelurit pelaavat ensi kesänä 2-3 eri sarjaa. Haluaisitko itse pelata B-tyttöjen Superia?

– En ole kyllä hirveästi B-tyttöjen pelejä pelannut, taisi olla toissa kaudella 2 peliä Mailajussien B-tyttöjoukkueessa. Se ei ole kyllä päällimmäisenä mielessä, kyllä tässä naisten Superia lähdetään ensisijaisesti pelaamaan. Tarve katsotaan varmaan tilannekohtaisesti eli kuinka meidän pelit sopivat aikataulullisesti yhteen B-tyttöjen kanssa. Tavoitteena on kuitenkin olla aina parhaassa mahdollisessqaq kunnossa, kun on naisten Superin peli.

Muistelen, että olisit lukemassa lähihoitajaksi. Missä vaiheessa opinnot ovat ja mitä tavoitteita sinulla on siviilielämän puolella?

– Olen juuri valmistunut lähihoitajaksi ja hakenut nyt sairaanhoitajan opintoja lukemaan täällä Jyväskylässä. Vielä ei ole tullut päätöstä opiskelupaikasta.

Minkälaisille muille harrastuksille sinulla jää aikaa?

– Koitan nähdä mahdollisimman paljon sukulaisia, perhettä ja kavereita. Siinähän Se vapaa-aika sitten menee. En oikeasti edes kaipaa mitään muuta harrastusta – pesis on mun juttuni. Muutin vuoden vaihteessa omaan asuntoon ja olen kyllä tykännyt. Saa olla omatoiminen – ja äiti asuu kuitenkin aika lähellä.

Minkälaisia terveisiä haluat lähettää faneillesi?

– Tulkaa ihmeessä katsomaan meidän pelejä kesällä, heti kun rajoitukset sallivat!

Haastattelu on julkaistu ensimmäisenä Kirittärien Fanikatsomon Facebook-ryhmässä https://www.facebook.com/groups/kirittaretfanit/

Venla Karttusen kummiyrityksinä toimivat:

#yhdessähuipulla2021 #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #elämänenergiaa #kirittärienfanikatsomo #pelaajahaastattelu

Jaa sosiaalisessa mediassa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Lue Myös