Haamuhanska Eeva Mäki-Maukola odottaa ensi kesästä uransa parasta kautta

”Tässä on kauden ulkopelisuoritus – mitä pesäpallotaidetta!” meuhkaa Ruudun pesäpalloselostaja viime syksyn Kirittärien ja Mansen 5. välieräottelussa. Ja suu on vaahdossa täysin aiheesta. Eeva Mäki-Maukola on juuri hetkeä aikaisemmin juossut kotiutuspallolle ja kaapannut sen hurjalla loikalla ilmasta räpyläänsä. Kun vartalo mätkähtää tekonurmen pintaan, sankari jää hetkeksi makaamaan vatsalleen, mutta kädet ja jalat sätkivät siihen malliin, että tämä on tehnyt gutaa. Hippoksen yleisö nousee seisomaan. Mansen leirissä päät painuvat – eikö tuohon kenttään uppoa mikään?

”Katsokaa mikä hyppy!” – Eeva Mäki-Maukola loikkii hirmuisen tärkeän kopin! | Ruutu

Syöksykoppi oli erittäin ratkaiseva yksittäinen pelisuoritus, joka vei Kirittäret viime syksynä finaaliin. Eikä tämä ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun joukkuekaverit ympäröivät Mäkin ryhmähalilla. Pohjoiskarjalaisen Mäki-Maukolan heittokäsi on jo legenda eläessään: omintakeisella tyylillä heitto lähtee nopeasti ja ällistyttävällä nopeudella ja niin on moni etenijä kohdannut matkansa pään, jos vaihtaja on sattunut vahingossa tälle haamuhanskalle lyömään. Erinomaisena vaihtolyöjänä Mäkin kohdalla on aina myös läpilyönnin uhka. Vähintään kerran kesässä – ja yleensä tiukoissa paikoissa – kuula lävähtää 3-luukusta maisemaan, ja taas kokoontuu Kirittärien halikerho.

Ikänsä puolesta hiljattain 27-vuotta täyttänyt Mäki-Maukola alkaa olla pelaajana uransa huippuvaiheessa ja upeita pelikausia lienee vielä useita edessä, mikäli palo lajiin säilyy nykyisellään. Ulkokentällä lähes ohittamaton pelaaja on jo useamman kerran ollut pelaajien valitsemana sarjan kolmen parhaan ulkopelaajan joukossa. Josko tänä vuonna Mäkki viimein saisi sen ansaitsemansa Kultaisen Räpylän, moni fanittaja varmasti toivoo. Aika näyttää, mutta ennusmerkit jopa uran parhaalle kaudelle ovat ilmassa, kuten tästä haastattelusta käy ilmi.

Puhelimeen vastaa hieman väsyneen oloinen tuttu naisääni. Takana on rankka reissu kauaksi etelän lämpöön ja aurinkoon, ja vastapainoksi järkyttävä paluu keskisuomalaiseen takatalveen. Jutustelu jää hieman normaalia harvasanaisemmaksi, mutta mielenkiintoisiakin asioita putkahtaa esiin.

Moi pitkästä aikaa, Mäkki! Oletkin säästynyt Fanikatsomon puhelinterrorilta pitkän talven, kun roolisi joukkueessa on muuttunut. Mitäpä kuuluu?

Eipä tässä kummempia – eilen tultiin takaisin etelän leiriltä ja nyt tässä palautellaan sitten tähän Suomen arkeen.

Teillä taisi tosiaan olla aika riehakas leiri siellä Cambrilsissa. Pikkulinnut nimittäin kertoivat, että koko joukkue olisi laitettu linnaan leirin loppuajaksi. Mistäs tässä oli oikein kysymys?

Olimme alkuviikon Sport Resortin majoituksessa, mutta torstaina majapaikka vaihtui isoon Villaan, joka tosiaan muistutti vähän linnaa. Saimme viettää siellä yhteistä aikaa ja tehdä ruokaa porukalla. Oli kyllä kiva paikka.

Julkaisemienne videoiden perusteella leiri oli onnistunut. Mikä oli sen anti joukkueelle?

Meillä oli tosi hyvä kenttä käytössä ja siihen olivat paikalliset kunnan liikuntapaikkojenhoitajat jopa maalanneet pesäpalloviivat. Pitkälle nurmelle pääseminen oli varmaan se leirin tärkein anti.

Hyvästä yhteishengestä puhutaan paljon, mutta se on käsitteenä aikamoinen klishee. Mitä on hyvä yhteishenki ja miten se ilmenee pelikentillä?

Meillä on koko talven ollut erittäin hyvä henki joukkueessa, joten ei me tarvittu mitään erillistä hengennostatusjuttua. Oli kuitenkin hienoa viettää yhteistä aikaa Villassa. Hyvä yhteishenki on minusta sitä, että jokainen saa olla joukkueessa oma itsensä – siinä ei tarvitse pelätä omia sanomisiaan tai tekojaan ja saat olla juuri sellainen kuin olet. Se tuo rentoutuneisuutta ja vapauden tunnetta pelaajille ja tämä näkyy varmasti myös pelikentillä.

Kannoit edelliset 2 vuotta Kirittärissä kapteenin nauhaa. Kuinka rankkaa ja/tai antoisaa se oli olla kapteenina yhdessä kaikkien aikojen kovimmassa naisjoukkueessa?

Oli tosiaan antoisaa aikaa ja opin paljon uutta, mutta samalla se toi lisää vastuuta ja sitä joutui välillä vähän epämukaviinkin tilanteisiin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan mukavat 2 vuotta.

Palataan nyt vielä vihonviimeisen kerran viime syksyyn. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi joukkueelle viimeisen finaalitappion jälkeen?

En itse asiassa aivan tarkkaan enää muista. Ei siinä mitään pahoja sanoja ainakaan sanottu, eikä sanoja juuri lainkaan – aika hiljaista oli meidän pukukopissa.

Tuleeko sinulla katseltua pelejä paljon jälkikäteen?

Ainakaan itsellä ei ole ollut tapana katsella edellisvuosien pelejä. Kuluvan kauden pelejä tulee jonkin verran katsottua ihan pelillisessä mielessä, mutta en ole koskaan katsellut vanhempia pelejä, vaikka ne saatavilla ovatkin. Videoiden katselussa vain tämä hetki kiinnostaa.

Kuinka tyytyväinen olet omaan peliisi viime kaudella?

Ihan ok, ei mitään sen kummempaa. Tyytyväinen olen.

Mitenkä talvi on noin yleisesti ottaen sinulta sujunut harjoitusten osalta?

Talviharjoittelu on mennyt erittäin hyvin – varmasti paras syksy, talvi ja alkukevät harjoituksellisesti, mitä urallani on ollut. Ennen kaikkea fysiikkapuolella on menty eteenpäin ja olen testeissä parantanut ennätyksiäni. Ei ole ollut minkäänlaisia vaivoja, jäin vuoden vaihteessa pois töistä ja olen saanut keskittyä täysin treenaamiseen. Omalla kohdallani tähän kauteen lähdettäessä on ollut semmoinen meininki, että tehdään kaikki asiat niin hyvin kuin mahdollista, niin ei jää sitten ainakaan omalta osaltani jälkeen päin mitään jossiteltavaa.

Talven hallipeleissä pelasit toisinaan hieman poikkeavaa ulkopelipaikkaa monen muun lisäksi. Haetaanko joukkueen rooleissa jonkinlaista kierrätystä, kun moni muukin on nähty hieman edellisvuodesta poikkeavalla pelipaikalla?

Etulukijan paikka ei ole minulle mitenkään uutta, sillä pelasin sitä paikkaa niin Viinijärvellä kuin Raumallakin ennen Kirittäriin tuloa. Saapa nähdä miten sitten kesällä ulkopelipaikat muodostetaan – minä teen vain sitä mitä valmentaja käskee.

Huippu-urheilija joutuu nykyisin elämään paljon julkisuuden valokeilassa. On somea ja jutun pyytäjää vähän siellä sun täällä. Miten itse suhtaudut julkisuuteen?

Olen tietoisesti pyrkinyt pitämään urheiluelämän erillään henkilökohtaisesta elämästäni. Urheilusta voi puhua vaikka mitä ja kenen kanssa tahansa, mutta yksityiselämäni haluan pitää omanani. Minusta on ihan ok, että jotkut urheilijat haluavat tuoda itseään somen kautta esiin, mutta se ei oikein ole minun juttuni.

Olet kuulunut viime vuosina kanssapelaajien mielestä 3 parhaan joukkoon, kun kauden päätteeksi on äänestetty sarjan parasta ulkopelaajaa. Mitä henkilökohtaiset menestykset/ennätykset merkitsevät sinulle? Onko tältä osin joitain tavoitteita mielessä?

Muutamana kautena ulkopelaamiseni on tosiaan ollut sillä tasolla, että tuo parhaan ulkopelaajan palkinto on ollut lähellä. Olisihan se hienoa, jos minut joskus siitä palkitaan, mutta en näe sitä erillisenä tavoitteena, semmoisena että se olisi jotenkin pakko saavuttaa. Keskityn enemmän omaan pelaamiseen ja pyrin sillä tavoin auttamaan joukkuettani. Palkinnot ja tunnustukset tulevat, jos ovat tullakseen.

Kuulut joukkueen ns. nörttikvartettiin Katin, Tintin ja TJ:n ohella. Mitä kuuluu it-alan töihin ja opintoihin?

Lopetin työt Goforella vuoden vaihteessa keskittyäkseni itseni kehittämiseen pelaajana. Kanditutkinnon luonnontieteistä (tietotekniikka) sain valmiiksi viime syksynä ja ensi syksynä on tarkoitus aloittaa kyberturvallisuuden maisteriopinnot.

No siinäpä on ajankohtainen koulutusala – onnea vain opintoihin. Työpaikka pitäisi löytyä aika sukkelaan tuolta alalta sitten kun valmistut.

No ainakin näillä näkymillä näyttää, että töitä kyllä pitäisi löytyä.

Ja sitten vielä lopuksi: minkälainen Eeva Mäki-Maukola tullaan Hippoksella näkemään ensi kesänä?

Jos tähän talvikauteen haluaa verrata eli kun kaikki on mennyt niin hyvin, niin väitän, että pelikentillä nähdään ensi kesänä paras versio Eeva Mäki-Maukolasta ikinä.

Kuulostaa todella lupaavalta! Koitahan toipua leirin rasituksista ja oikein paljon onnea pian alkavaan kauteen!

Kiitos paljon!

Kummiyritykset

#uuttakohti #liikuntapääkaupunki #jyväskylä #pesis #pesis100