Kirittärien fanikatsomo haastatteli Elsa Nymania

Julkaistu 21.04.2021

Fanikatsomon haastatteluvuorossa on huippulupaava monitaituri Elsa Nyman.

Superlahjakkuus Elsa Nyman on kehittymässä jokerista todelliseksi ässäksi

Pesiskentillä katsojan mieleen jäävät ymmärrettävästi ne median eniten esiintuomat pallovirtuoosit, jotka vaihtavat sutjakkaasti, kotiuttavat räväkästi tai esiintyvät muuten vain kunnian kentillä tappavan tehokkaasti. Harvempi jää ehkä pohtimaan tarkemmin niitä pelaajia, jotka pelaavat pienemmässä roolissa tai harvemmin. Onkohan tästä tyypistä isoksi tuloksentekijäksi tulevaisuudessa? Mieleen tulee muuan Nirvana-niminen rockbändi Ruisrockissa v. 1992. Jenkkirokkarit oli laitettu esiintymään festivaalin kakkoslavalle, Suomessahan harva oli edes kuullut koko bändistä. Ja kuukautta myöhemmin bändi oli koko rockmaailman ykköspuheenaiheita.

Huippu-urheilulla ja rockmusiikilla ei välttämättä ole luontaista yhteyttä, mutta analogia on sama. Tähtiä nousee – ja ne, jotka ovat nähneet tähden jo ennen sen syttymistä isoon roihuun, iloitsevat saamastaan etuoikeudesta. ”Mitäs minä jo silloin pari vuotta sitten sanoin!” on mukava muistuttaa vieruskaverille Hippoksen katsomossa, jos tämä ei muuten ymmärtäisi vinkata kaukokatseisuuteesi. Tällaista hieman narsistista oman hännän nostatusta voivat varmaan jotkut pian huvikseen harrastaakin – ainakin jos ovat kiinnittäneet katseensa Elsa Nymaniin. Tämä vielä lukioikäinen nuori nainen on yksi Kirittärien juniorituotannon kirkkaimpia helmiä, jonka kohdalla voidaan perustellusti puhua suurista odotuksista pesistaivaan tulevaksi kiintotähdeksi. Töitä on tehty nuoresta iästä huolimatta paljon, hyviä näyttöjäkin on jo annettu – odotetaan vain sitä lopullista iskua joukkueen vakiokokoonpanoon ja koko kansan lajiniilojen sydämiin. Tämä vasta 12 kertaa oranssiin pukeutunut juniori teki sentään 10 ottelussaan viime kesänä tehot 8 lyötyä (onnistumis% 61.5!) ja 6 tuotua. Suomarin ylemmässä loppusarjassa tehopisteitä tuli keskimäärin 6 kpl per ottelu, B-tytöissäkin 4. Lupaavia lukuja.

Elsa Nyman ja Ella Mäkelä
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Venla Karttusen tavoin Nymanissa on harvinaisia multipelaajan piirteitä: ulkona esiinnytään näyttävässä roolissa linjapelaajana ja myös sisällä alkaa tapahtua, kun tämä nuorukainen astuu näyttämölle. Rooliin sopii niin vaihtaminen, kotiutus kuin eteneminen. Elsa teki ensiesiintymisensä naisten Superissa vuoden 2019 elokuussa runkosarjan ottelussa Lapuaa vastaan ja löi vasta 15-vuotiaana heti ensimmäisessä pelissään juoksun. Edesottamukset alemmalta sarjatasolta paljastavat nuoren naisen todellisen potentiaalin: kuka ratkaisi viime syksynä Kirittärien nousun Ykköseen tälle kaudelle viimeisessä karsintapelissä Laitilaa vastaan, kuka oli pudotuspelien tehokkain pelaaja? Niinpä, Elsahan se. Tämän naisen kortti ei varmastikaan tulevaisuudessa ole jokeri, vaan se on herttaässä, joka kaivetaan hihasta silloin kun aletaan ratkoa isoja pelejä. Vastustajalle se voisi olla myös patarouva – merkkinä siitä, että nyt tuli noutaja. Voi vain kuvitella, että tällaista timanttia on valmennusjohdon mieluisaa hioa.

Puhelimeen vastaa ensin hieman varovaisen oloinen nuori naisääni, mutta puhelun edetessä vastapeluriksi paljastuu hyvin kypsän, tunnollisen ja määrätietoisen oloinen nuori nainen. Sanat putkahtelevat luurista tajuntaan uskottavina ja painavina. Ennakko-odotukset tulevasta tähtipelaajasta varmistuvat puhelun aikana yhä enemmän.

Minkäslainen kevätpäivä siellä Jyväskylässä on? Joko ovat pesispiikkarit paljastuneet lumen alta?

– Mukavan keväinen ilma on tänään, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lumet ovat jo pitkälti sulaneet. Pääsimme jo torstaina Hippokselle ja kauden toinen ulkoharjoitus on tänään (lauantaina) illalla.

Olet Kirittärien omia kasvatteja. Mikä koukutti sinut alun perin lajiin ja lopulta siihen, että haluat huippu-urheilijaksi?

– Molemmat vanhemmat siskoni lähtivät aikoinaan pesiskouluun ja minä sitten joskus G/F-ikäisenä perään. Olen testannut myös muita lajeja, kuten hiihtoa, uintia ja lentopalloa, mutta kyllä pesis on aina ollut se ykkönen. Tykkään lajin monipuolisuudesta ja toisaalta myös sen teknisistä ja taktisista haasteista. Minulla oli pitkään myös musiikkiharrastus eli harrastin kuorolaulua. Sitten kun koulu ja pesis alkoivat viedä yhä enemmän aikaa, niin musiikkiharrastus oli pakko jättää.

Onko sinulla ollut esikuvia pesiksessä tai muussa urheilussa sillä mielellä, että joskus haluaisin olla tuon pelaajan kaltainen?

– On kyllä ollut. Pienempänä käytiin perheen kanssa paljon katsomassa Kirittärien pelejä Hippokselta ja silloin omiksi esikuvikseni nousivat Kaisa Salmela ja Johanna Vikman. Heitä katselin jo pienenä sillä silmällä, että joskus haluaisin kehittyä heidän kaltaisiksi pelaajiksi. Nuorempana pelasinkin pitkään Salmelan tapaan lukkarina.

Kuvailetko itseäsi vähän meille faneille. Yleisesti tunnemme sinua kuitenkin vielä aika vähän.

– Olen omasta mielestäni ahkera ja teen täysillä töitä esimerkiksi treenaamisen tai vaikkapa koulunkäynnin suhteen. Olen rauhallinen, positiivinen, kärsivällinen ja minulla on hyvä asenne kaikkeen tekemiseen.

Mitä se vaatii nuorelta naiselta panostaa tosissaan pesäpalloon, minkälaisista asioista sitä jää ilman?

– No korona ehkä on vaikuttanut enemmän sosiaaliseen elämään, kun kavereita on päässyt vapaa-ajalla tapaamaan selvästi normaalia vähemmän. Kieltämättä treenaaminen vie paljon aikaa – yleensä menen melkein heti koulun jälkeen suoraan treeneihin. Kun arjen aikatauluttaa hyvin, niin kyllä siinä jää aikaa muullekin kuin treenaamiselle. Olen kyllä tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni ja siihen kuinka saan hoidettua asiani.

Pelasit viime vuonna jo lähes puolet runkosarjan otteluista. Minkälaisia ajatuksia omat otteet viime kesältä tuovat mieleen nyt jälkikäteen?

– Kokonaisuutena olen tyytyväinen, sillä kesänkin aikana tapahtui selvästi kehitystä. Sain lisää varmuutta sisä- ja ulkopelaamiseen, tärkeää kokemusta kovemmista peleistä Superin puolella. B-tytöissä ja Suomensarjassa taas pelasin suuremmalla vastuulla. Juuri siitä syystä ehkä olen näihin kahteen sarjatasooin enemmän tyytyväinen, koska suurella vastuulla sain myös paljon onnistumisia.

Elsa Nyman
Kuva Foto-Antti / Jyrki Röppänen

Olit viime syksynä nostamassa Kirittäriä Ykköspesikseen ratkaisevassa nousukarsinnassa Laitilaa vastaan. Löit siellä huikeat tehot 2+3 lyötyä ja 6 tuotua. Kerrotko fiiliksistäsi tuosta isosta ottelusta?

– Kausi oli kyllä hyvä lopettaa siihen, varsinkin kun oli valmennusjohdon kanssa sovittu, että keskityn juuri nousukarsintoihin Ykköspesikseen. Ja onnistuminen tärkeässä pelissä lämmittää, totta kai. Tuossa ratkaisuottelussa meillä oli heikko avausjakso, mutta siitä sai semmoisen adrenaalipiikin, että kyllä me nyt hoidetaan tämä. Loppu pelattiin sitten hyvin ja se riitti voittoon ja nousuun Ykköspesikseen.

Lajiväki on kohdistanut sinuun kovia odotuksia. Minkälaisena koet nuorena pelaajana tällaiset odotukset?

– Ajattelen asiaa enemmänkin niin, että on ollut hienoa nousta Superiin jo näin nuorella iällä. Koen, että itselläni on vain näyttämisen paikka. Enemmän tässä mennään omien tavoitteiden kuin muiden odotusten ehdoilla.
– Paineita tietysti on, jos niin sanotusti pitää onnistua yksittäisessä pelissä. Toisaalta uskon pystyväni kääntämään paineet myös voimavaraksi. Ison roolin antaminen on myös nähtävä mahdollisuutena – siinä ei ole mitään menetettävää, vaan tärkeintä on luottaa omiin taitoihin ja lyöntiratkaisuihin. Siitä tulee hyvä olo.

Sinua pidetään yleisesti Kirittärien nuorisomyllyn yhtenä lupaavimpana tuotoksena. Minkälaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi pesäpallon suhteen?

– Ensisijaisena tavoitteena on nousta Kirittärien vakiokokoonpanoon ja sen jälkeen voittaa mestaruus vastuullisessa roolissa. Semmoisia tavoitteita ei ole, että haluaisin tulla esimerkiksi Vuoden pesäpalloilijaksi, mutta tavoitteena on ehdottomasti kehittyä joka vuosi. Tavoitteena on joka tapauksessa olla joku päivä aivan sarjan huippupelaaja ja olla hyvä nimenomaan mahdollisimman monella osa-alueella.

Mitkä ovat omat vahvuutesi pelaajana? Viime kesän otteistasi on väistämättä jäänyt mieleen, että tässä meillä on tuleva multipelaaja joukkueeseen.

– Koen kyllä itsekin, että isoja vahvuuksiani on monipuolisuus. Fysiikka on mennyt eteenpäin paljon parin viime vuoden aikana ja se näkyy etenemisnopeutena, lyöntien voimakkuudessa ja samoin heitoissa. Itsellenikään ei ole selvää mikä ykkösroolini on, vaikka näen itseni tällä hetkellä enemmän vaihtajana. Pystyn kyllä tekemään vähän kaikkea.

Usko vain, että kyllä se Nalle sinusta jossain vaiheessa kotiuttajan tekee..

Mitenkä talviharjoittelu on mennyt omalta osaltasi? Olet kuuleman mukaan sairastellut talven aikana jonkin verran – miten tämä on vaikuttanut kauteen valmistautumiseesi?

– Syksy- ja talvikaudella mentiin paljon eteenpäin eli testeissä tuli uusia ennätyksiä. Vuodenvaihteen jälkeen tuli kuitenkin takapakkia, kun takareiteen tuli repeämä nopeustestissä. Sitä on tässä nyt kevätkausi kuntoutettu ja kuntoutus on edennyt hyvin. Joitain rajoituksia on vielä juoksun suhteen, mutta lajia pystyn jo tekemään normaalisti. Tarkoituksena on olla täydessä pelikunnossa heti kun sarja alkaa. Eli kevätkausi on ollut sattuneista syistä nyt sitten vähän erilaista harjoittelua.

Teillä on B-tytöissä kova joukkue – ketä muita kovia pelaajia sinun ja Viivi Partasen lisäksi siellä on ja minkälaisin tavoittein lähdette tulevaan kauteen?

– Tavoitteesta ei olla vielä puhetta, mutta kyllä siellä kovia pelaajia on. Minun ja Viivin lisäksi on Ronja Salmela (lukkari) ja Iiris Rautio (etukenttä), jotka ovat myös olleet Superin ringissä mukana pari vuotta.

Missäs vaiheessa koulu on ja mitkä ovat jatkosuunnitelmasi opintojen suhteen?

– Olen lukion toisella luokalla. Koulu on mennyt hyvin ja olen saanut hyvin aikataulutettua tekemiseni. Koulussa keskityn täysillä oppimiseen ja sitten kun tulee pesiksen aika, niin siihen keskitytään sitten täysillä. Jatkosuunnitelmia en ole vielä täysin lyönyt lukkoon, mutta luonnontieteellinen ja tekninen ala kyllä kiinnostaa. Aalto-yliopisto voisi olla yksi vaihtoehto. Koulu on ollut minulle aina tärkeä ja haluan kyllä panostaa siihen kunnolla.

Teillä Nymaneilla taitaa olla koko perhe paljolti pesiksen kanssa tekemisissä?

– No kyllä. Iskä on pelannut nuorempana ja myös kaikki me lapset. Vanhemmat ovat olleet aktiivisesti mukana eri joukkueitten toiminnassa. Pesiksestä puhutaan perheen sisällä aika paljon, kunnes jollain menee siihen sitten hermot.

Olipa mukava tutustua ja jutella kanssasi, Elsa. Ennen kaikkea hyvää toipumista sinulle ja pidähän itsesi muutenkin terveenä. Jutellaan kesällä sitten kentän laidalla lisää…